Perusopetuksen tukijärjestelmää uudistetaan

Perusopetuksen tukijärjestelmää uudistetaan siten, että tuen tasot poistetaan ja niiden sijaan määritellään selkeät tukitoimet.

Perusopetuksen tukijärjestelmän uudistamista koskeva hallituksen esitys on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteena on saada laki hyväksytyksi vuodenvaihteessa. Uudistuksen tarkoituksena on selkeyttää ja tehostaa perusopetuksen tukea vastaamaan nykyajan tarpeita sekä mahdollistamaan jokaiselle oppilaalle riittävä ja oikea-aikainen tuki oppimisen polulla.

Tavoitteena ajantasainen ja riittävä tuki jokaiselle oppilaalle

Uudistuksen valmistelun aikana esityksessä oli mukana kohta, jonka mukaan lapsen koulunkäynnin aloittamista ei olisi enää voinut siirtää vuodella. Lausuntokierroksella tämä kohta herätti kuitenkin paljon palautetta, minkä seurauksena kyseinen pykälä päätettiin poistaa esityksestä.

Palaute perustui siihen, että lapsella katsotaan olevan oikeus osallistua perusopetukseen osana oman ikäryhmänsä kanssa, mutta toisaalta lasten yksilölliset tilanteet huomioidaan edelleen. Järjestely säilyy siis entisellään, ja koulun aloitusta voidaan tarvittaessa edelleen siirtää asiantuntijoiden tekemien arvioiden perusteella.

Tuen tasojen poistaminen tuo konkreettisia parannuksia

Perusopetuksen tuen uudistus on ollut osa hallitusohjelman tavoitteita, ja se on linjattu tarkasti ohjelman mukaisesti. Tärkeimpänä muutoksena uudistuksessa on tuen tasojen poistaminen ja niiden tilalle säädetyt konkreettiset tukitoimet.

Tämä uudistus pyrkii parantamaan tukea saavien oppilaiden tilannetta ja selkeyttämään koulujen ja opettajien vastuuta erilaisten oppimisen tukitoimien tarjoamisessa. Uudistuksen myötä myös tuen käytännön järjestäminen pyritään tekemään tehokkaammaksi ja helpommaksi koulun arjessa.

Selkeyttä ja joustavuutta tuen järjestämiseen koulun arjessa

Tavoitteena on, että uusi tukimalli tuo oppilaille oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman pohjan oppimiselle ja samalla varmistaa, että tarvittavat tukitoimet toteutetaan asianmukaisesti ja joustavasti.

Opetus- ja kulttuuriministeriö painottaa, että uudistuksen tavoitteena on tuoda tukea kaikille sitä tarvitseville ja varmistaa, että tukitoimet vastaavat oppilaan yksilöllisiä tarpeita koulun kaikissa vaiheissa.

Perusopetuksen tukijärjestelmän uudistaminen

Nykyjärjestelmästä kertynyt laaja arviointitieto

Nykyisen perusopetuksen tukijärjestelmän toiminnasta on kertynyt runsaasti tilasto-, tutkimus- ja arviointitietoa usean vuoden ajalta. Kentältä on välittynyt viestiä siitä, että nykyinen tukijärjestelmä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Esiin on noussut erityisesti vaihtelua kuntien ja alueiden välillä tukipalveluiden saatavuudessa ja toteutuksessa.

Tämä on aiheuttanut myös tyytymättömyyttä huoltajien keskuudessa, mikä näkyy aluehallintovirastoille tehdyissä kanteluissa, joissa perusopetuksen tukitoimet ovat yksi yleisimmistä aiheista.

Kentältä kuultua: tukijärjestelmä vaatii muutosta

Opettajien näkemyksen mukaan nykyinen tukijärjestelmä on kuormittava ja resursseiltaan riittämätön. Erityisesti järjestelmään liittyvä asiakirjatyö on koettu raskaaksi ja aikaa vieväksi, mikä vaikeuttaa keskittymistä varsinaiseen opetustyöhön ja tukipalveluiden tarjoamiseen oppilaille.

Nykyinen tukijärjestelmä perustuu tuen tasoihin, jotka määrittävät lakisääteiset tukimuodot, kuten tukiopetuksen, osa-aikaisen erityisopetuksen ja erityisopetuksen. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että oppilaat eivät aina saa tarvitsemaansa tukea, vaikka he olisivat oikeutettuja johonkin tukitasoon.

Konkreettiset tukitoimet tilalle

Uudistuksen tavoitteena on selkeyttää järjestelmää poistamalla tuen tasot ja säätämällä niiden tilalle konkreettiset tukitoimet. Tämä muutos tähtää siihen, että jokainen oppilas saa tarvitsemansa tukitoimet, kuten tukiopetusta, erityisopettajan opetusta, pienryhmäopetusta sekä tulkitsemis- ja avustajapalveluita. Tavoitteena on varmistaa, että tuki on käytännössä saatavilla ja se vastaa oppilaan yksilöllisiä tarpeita.

Lähes 100 miljoonaa euroa pysyvää rahoitusta

Uudistukseen on kohdistettu merkittävä rahoitus, lähes 100 miljoonaa euroa pysyvää vuosittaista tukea opetuksen järjestäjille. Tämä investointi mahdollistaa sen, että uudistuksen vaatimat konkreettiset tukitoimet voidaan toteuttaa kunnolla ja että resurssit riittävät oppilaiden tuen tarpeisiin pitkällä aikavälillä.

Lähteet:

IS 30.10.2024

Lue myös: Puhelimet pois koulusta

Puhelinten käyttöä kouluissa rajoitetaan lailla

Hallituksen esitys vahvistaa koulujen työrauhaa, kun mobiililaitteiden käyttöä rajoitetaan lakimuutoksella.

Petteri Orpon (kok) johtama hallitus on päättänyt vahvistaa opettajien ja rehtoreiden oikeuksia puuttua koulussa esiintyvään häiriökäyttäytymiseen ja mobiililaitteiden häiritsevään käyttöön. Tähän pyritään muuttamalla perusopetuslakia niin, että se antaa kouluille selkeämmät valtuudet säädellä mobiililaitteiden käyttöä koulupäivän aikana.

Lakimuutosta valmistellaan opetusministeri Anders Adlercreutzin (r) johdolla, ja opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on jo lähettänyt esitysluonnoksen lausuntokierrokselle. Lausuntoaikaa on 22. marraskuuta asti, ja lopullinen lakiuudistus voi astua voimaan aikaisintaan ensi vuonna.

Rajoituksia mobiililaitteiden käyttöön oppituntien aikana

Esityksen mukaan oppilaat saisivat käyttää mobiililaitteitaan oppitunneilla ainoastaan opettajan tai rehtorin luvalla ja vain silloin, kun käyttö tukee oppimistavoitteita tai liittyy välittömästi oppilaan terveyden hoitoon. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi satunnainen puhelimen käyttö muuhun kuin opetukseen liittyvään tarkoitukseen kiellettäisiin oppituntien aikana, ellei sille ole annettu erillistä lupaa.

Lisäksi koulujen tulisi asettaa tarpeelliset järjestyssäännöt puhelinten säilytyksestä ja käytöstä koulupäivän aikana, mukaan lukien välitunnit ja ruokailuhetket. Näillä säännöillä pyritään vähentämään mobiililaitteiden häiritsevää käyttöä, joka voi estää oppilaita keskittymästä opetukseen ja häiritä luokkahuoneen työrauhaa.

Opettajien ja rehtoreiden oikeudet puuttua häiriötilanteisiin

Esitysluonnoksen mukaan opettajilla ja rehtoreilla olisi oikeus ottaa oppilaan puhelin tai muu mobiililaite haltuunsa työpäivän aikana, mikäli laitteen käyttö häiritsee opetusta tai oppimista. Tämä antaa koulun henkilöstölle selkeämmät valtuudet puuttua välittömästi häiriökäyttäytymiseen ja luoda näin opetusympäristö, joka tukee oppilaiden keskittymistä ja oppimista.

Tavoitteena on paitsi parantaa oppilaiden keskittymistä myös luoda rauhallisempi ja toimivampi oppimisympäristö. Monissa kouluissa on viime vuosina havaittu, että puhelimet voivat aiheuttaa merkittäviä häiriöitä, ja niihin puuttumiseen kaivataan selkeämpiä ohjeistuksia ja työkaluja. Uudistuksen myötä opettajilla ja rehtoreilla olisi laissa vahvistetut oikeudet huolehtia opetuksen sujumisesta ja vähentää ylimääräistä hälyä luokkahuoneessa.

Koulujen työrauha ja oppilaiden keskittymiskyky etusijalla

Uudistuksella tavoitellaan myös pidempiaikaista vaikutusta oppilaiden oppimiseen ja keskittymiskykyyn. Etenkin oppituntien aikana tapahtuva jatkuva mobiililaitteiden käyttö on herättänyt keskustelua siitä, miten kouluympäristö voi parhaimmillaan tukea oppilaan oppimista ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Rajoittamalla puhelimien ja muiden mobiililaitteiden käyttöä kouluissa pyritään luomaan oppilaille ympäristö, jossa oppiminen ja keskittyminen ovat etusijalla.

Uuden lain odotetaan herättävän monenlaisia mielipiteitä ja keskustelua koulujen, vanhempien ja oppilaiden keskuudessa. Lausuntokierros tarjoaa mahdollisuuden käydä läpi eri tahojen näkemyksiä ja tarkastella sitä, miten koulujen järjestyssäännöt voivat tukea kaikkia osapuolia.

Tämä lakimuutos osoittaa, että hallitus pyrkii vastaamaan nykypäivän koulutyön haasteisiin ja tukemaan kouluja entistä paremmassa oppimisympäristön luomisessa. Koulut voivat jatkossa keskittyä entistä enemmän oppilaiden oppimistavoitteisiin ja tukea heidän kehitystään vähemmän häiriöalttiissa ympäristössä.

Sääntöjen selkiyttäminen tuo yhdenvertaisuutta kouluihin

Nykyisellään kouluilla on mahdollisuus kieltää puhelimen käyttö oppitunneilla omien järjestyssääntöjensä perusteella, mutta käytännössä näissä säännöissä esiintyy huomattavia eroja koulujen ja kuntien välillä. Voimassa oleva perusopetuslaki ei määrittele yksityiskohtaisesti, miten koulujen tulisi puhelimen käytön osalta toimia, minkä vuoksi sääntökäytännöt ja valvonta vaihtelevat. Tämä luo tilanteen, jossa oppilaiden kohtelu mobiililaitteiden käytössä saattaa poiketa merkittävästi riippuen siitä, missä koulussa tai kunnassa he opiskelevat.

Uusi lakimuutos pyrkii selkiyttämään ja yhtenäistämään koulujen järjestyssääntöjä, mikä parantaa oppilaiden yhdenvertaisuutta. Esityksen mukaan rajoitukset koskevat mobiililaitteiden käyttöä siten, että oppilaiden kohtelu olisi kaikkialla maassa tasavertaista. Yhdenmukaiset säännöt vähentävät tulkinnanvaraisuuksia ja helpottavat myös koulujen henkilökunnan työtä, kun säännöt ovat selkeästi ja yksiselitteisesti määriteltyjä.

Hallituksen esityksen mukaan uudet säännöt mobiililaitteiden käytön rajoituksista astuisivat voimaan 1. elokuuta 2025. Tämä siirtymäaika antaa kouluille mahdollisuuden valmistautua muutokseen ja varmistaa, että uudet järjestyssäännöt ovat valmiina ennen uuden lukuvuoden alkua.

Sääntöjen selkeyttämisen tavoitteena on myös parantaa koulujen yleistä oppimisympäristöä. Kun oppilaat tietävät tarkasti, mitä heiltä odotetaan mobiililaitteiden käytön suhteen, kouluissa voidaan keskittyä enemmän oppimiseen ja oppilaiden hyvinvointiin.

Tutustu tarkemmin meihin: Yksityisopettajat.fi

Lähteet:

Lue myös: Perusopetuksen tukijärjestelmän uudistukset

Tekoälyn käyttäminen opetuksessa – uusia ohjeistuksia tulossa

Opetushallitus sekä opetus- ja kulttuuriministeriö aikovat julkaista vuonna 2025 uusia ohjeistuksia ja säädöksiä tekoälyn käytöstä eri koulutusasteilla, kuten varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä ja toisen asteen koulutuksessa. Tavoitteena on tarjota koulutuksen järjestäjille selkeät suositukset ja tukimateriaalia, joka auttaa hyödyntämään tekoälyä opetuksen ja oppimisen tukena.

Julkaisua, nimeltään Tekoäly koulutuksessa – lainsäädäntö ja suositukset, valmistellaan yhteistyössä eri opetusalan toimijoiden, tutkijoiden ja muiden sidosryhmien asiantuntijoiden kanssa. Tukimateriaali tulee saataville suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Opetushallitus vastaa projektin etenemisestä ja varmistaa, että materiaalit ovat saatavilla kaikilla kolmella kielellä, mikä mahdollistaa laajan saatavuuden ja hyödyn eri koulutusorganisaatioille.

Selkeille ohjeistuksille tarve

Opetusneuvos Päivi Leppänen Opetushallituksesta kertoo Kouvolan Sanomissa, että uudet suositukset tekoälyn käytöstä ovat erittäin tarpeellisia. Tavoitteena on varmistaa tekoälyn vastuullinen ja turvallinen hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa, peruskoulutuksessa, lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa sekä vapaassa sivistystyössä.

KS:n jutussa Leppäsen mukaan koulutuksen järjestäjät ja opettajat kaipaavat selkeitä ohjeita tekoälyn eettisestä käytöstä opetuksessa ja oppimisessa. Heiltä on tullut runsaasti kysymyksiä muun muassa siitä, miten tekoälyä voidaan soveltaa opetuksessa eettisesti hyväksyttävällä tavalla ja kuinka tekoälyn käyttö olisi otettava huomioon tehtävien arvioinnissa.

Koulutuksen järjestäjien on otettava huomioon tekoälyn merkitys opetuksessa ja oppimisessa, sillä opetussuunnitelmien perusteet velvoittavat opettamaan oppilaille uusia teknologioita ja valmistamaan heitä toimimaan digitalisoituvassa yhteiskunnassa. On tärkeää tukea oppilaiden kriittistä lukutaitoa ja ajattelua heidän ikätasonsa mukaisesti. Tekoälyä ei voida kouluissa sivuuttaa, vaikka kuinka ehkä haluttaisiinkin.

Koska suosituksille on kiireellinen tarve, ne julkaistaan vaiheittain. Ensimmäinen osa on tarkoitus julkaista joulukuussa 2024, ja loput suositukset ovat tulossa maaliskuussa 2025.

Koulut hyödyntävät tekoälyä yhä enemmän

Kouluissa on yhä enemmän käytössä tekoälyä, erityisesti sisällön luomiseen tarkoitettuja työkaluja, kuten ChatGPTä. Opetushallitus on kuitenkin huomannut eroja koulujen välillä tekoälyn käytössä.

Ensimmäinen osa suosituksista on parhaillaan lausuntokierroksella, ja siinä painotetaan, että tekoälyä tulee käyttää oppilaiden iän ja kehitystason mukaisesti sekä siten, että se tukee oppimista. Leppänen korostaa KS:n artikkelissa, että laadukas ja pedagogisesti tarkoituksenmukainen tekoälyn käyttö edellyttää usein opettajien täydennyskoulutusta, ja joissakin kunnissa tähän onkin jo tartuttu. Opetushallitus tarjoaa tukea tämän työn edistämiseksi, mutta paljon riippuu opettajien omista valmiuksista ja asenteista.

Lisäksi Leppäsen mukaan on tärkeää käsitellä oppilaitoksissa tekoälyyn liittyviä mahdollisia virhepäätelmiä ja vinoumia. Opettajien on olennaista ymmärtää tekoälyn käytön rajoitukset, jotta he voivat opastaa oppilaita sen vastuullisessa hyödyntämisessä.

Lausuntokierroksella olevissa suosituksissa on koottu tiedot kansallisten ja EU-tason lakien asettamista velvoitteista ja rajoituksista, jotka koskevat tekoälyn käyttöä koulutuksessa. Lisäksi suosituksissa käsitellään tietosuojaan ja yksityisyyden suojaan liittyviä asioita. Sen sijaan suosituksissa ei anneta suosituksia tiettyjen tekoälysovellusten tai ohjelmistojen käytöstä.

Kunnat päättävät sovelluksista ja ohjelmistoista itsenäisesti

KS:n artikkelissa Leppänen korostaa, että koulutuksen järjestäjät, kuten kunnat, päättävät itsenäisesti, mitä sovelluksia ja ohjelmistoja kouluissa ja oppilaitoksissa käytetään sekä mihin tarkoituksiin. Myöhemmin tänä vuonna lausuntokierrokselle tuleva suositusten toinen osio keskittyy tekoälyn käyttöön oppimisen arvioinnissa ja osaamisen tunnustamisessa.

Opettajilla on keskeinen rooli määritellä, milloin tekoälyn käyttö on sallittua esimerkiksi tehtävien tai kokeiden aikana. Tekoälyn käyttö opetuksessa tulee olla aina tietoista ja läpinäkyvää sekä oppilaalle että opettajalle. KS:n artikkelissa Leppänen toivoo, että opettajat suhtautuisivat tekoälyn mahdollisuuksiin myönteisesti, sillä tekoäly voi tarjota uusia keinoja muun muassa personoitujen oppimispolkujen rakentamiseen ja oppimateriaalien mukauttamiseen.

Myös yksityisopettajat voivat hyötyä tekoälyn käytöstä opetuksessa yhtä lailla.

Tekoälyn käyttäminen opetuksessa – hyödyt

Tekoäly voi tosiaan tarjota monia hyötyjä opetuksessa, sillä se voi tuoda uusia työkaluja sekä opettajille että oppilaille. Toimituksemme kokosi tähän listan olennaisimmista hyödyistä.

Yksilöllinen oppiminen: Tekoäly voi mukautua oppilaan taitotasoon ja oppimistyyliin, tarjoten yksilöllistä tukea. Se voi esimerkiksi suositella oppilaalle hänen tarvitsemiaan lisäharjoituksia tai ohjata häntä etenemään nopeammin tai hitaammin materiaalin läpi.
Oppimisen ja osaamisen arviointi: Tekoäly voi auttaa arvioimaan oppimistuloksia tehokkaasti ja tarkasti, esimerkiksi analysoimalla tehtävävastauksia tai tunnistamalla oppilaan vahvuuksia ja kehityskohteita. Näin opettaja saa arvokasta palautetta oppilaiden edistymisestä ja voi räätälöidä opetusta tarpeen mukaan.
Sparraaja ja tuki: Tekoäly voi toimia oppilaan rinnalla sparraajana, esimerkiksi ehdottamalla uusia näkökulmia tai auttamalla oppilasta ajattelemaan kriittisemmin. Se voi myös auttaa oppilasta kehittämään omaa ajatteluaan ja tuottamaan sisältöä, kuten kirjoitelmia tai projekteja.
Ajan säästäminen: Tekoäly voi hoitaa rutiinitehtäviä, kuten tehtävien automaattista tarkistusta tai arviointia, mikä vapauttaa opettajan aikaa muihin tehtäviin. Tämä voi myös mahdollistaa suuremman oppilasmäärän opettamisen tehokkaasti.
Tuen tarjoaminen eri oppiaineissa: Tekoäly voi tarjota eritasoista tukea eri oppiaineissa, oli kyseessä sitten matematiikka, kielet tai luonnontieteet. Esimerkiksi matemaattisten ongelmien ratkaisussa tekoäly voi tarjota selkeitä vaiheittaisia ohjeita.
Personoidut oppimispolut: Tekoäly voi luoda oppilaille yksilöllisiä oppimispolkuja, jotka mukautuvat heidän edistymiseensä ja oppimistarpeisiinsa. Tämä auttaa opiskelijoita oppimaan omassa tahdissaan ja keskittymään niihin asioihin, joissa he tarvitsevat eniten tukea.
Tietojen analysointi ja oppimisen kehittäminen: Tekoäly voi kerätä ja analysoida oppimisen aikana kertyvää dataa, mikä tarjoaa syvällistä tietoa oppimiskäyttäytymisestä ja mahdollistaa opetuksen jatkuvan kehittämisen.

Tekoälyn käyttäminen opetuksessa – haitat ja riskit

Tekoälyn käyttö opetuksessa tuo mukanaan myös haittoja ja riskejä, joihin on syytä kiinnittää huomiota. Tässä joitakin keskeisiä huolenaiheita, joita tiimimme kokosi yhteen listaan.

1. Tietosuoja ja yksityisyys

Tekoälyjärjestelmät keräävät usein suuria määriä tietoa oppilaista, kuten heidän edistymisensä ja käyttäytymisensä oppimisympäristössä. Tietosuoja-asioiden laiminlyönti voi johtaa yksityisyyden loukkauksiin ja väärinkäytöksiin, etenkin jos tiedot päätyvät kolmansien osapuolien haltuun.
On tärkeää varmistaa, että oppilaiden tiedot käsitellään turvallisesti ja että tietosuoja-asetuksia noudatetaan tarkasti.

2. Vinoumat

Tekoäly voi heijastaa ohjelmointiin sisältyviä vinoumia, mikä voi johtaa epäoikeudenmukaiseen arviointiin tai ennakkoluuloihin. Jos tekoälymallit on koulutettu puolueellisilla aineistoilla, ne voivat ylläpitää tai jopa vahvistaa näitä vinoumia oppilaiden arvioinnissa.
Esimerkiksi arviointityökalu voi asettaa tietyt oppilasryhmät muita epäedullisempaan asemaan, jos sen koulutusdata on epätasapainoista.

3. Oppilaiden riippuvuus ja ajattelun passiivisuus

Tekoäly voi tehdä oppimisprosessista passiivisempaa, jos oppilaat luottavat siihen liikaa. Tämä voi vähentää itsenäistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä, kun oppilaat saavat valmiita vastauksia tekoälyltä.
Lisäksi liiallinen luottamus tekoälyyn saattaa estää oppilaita kehittämästä kriittistä ajattelua ja kykyä arvioida tiedon luotettavuutta.

4. Opettajien roolin väheneminen

Tekoälyn laajamittainen käyttö saattaa vähentää opettajien merkitystä opetuksessa, kun oppilaat kääntyvät tekoälyn puoleen ratkaisujen saamiseksi. Tämä voi johtaa opettajan roolin kapenemiseen tekniseksi avustajaksi sen sijaan, että hän toimisi aktiivisena oppimisen ohjaajana ja tukena.
On riski, että opettajan henkilökohtainen vuorovaikutus ja inhimillinen tuki jäävät vähemmälle, mikä on monille oppilaille tärkeä osa oppimista.

5. Eettiset kysymykset ja väärinkäytön mahdollisuus

Tekoälyä voidaan käyttää myös epäsopivasti, esimerkiksi vilpin tai plagioinnin apuna. Oppilaat voivat käyttää tekoälyä vastausten tuottamiseen tehtäviin, mikä voi vääristää arviointia ja oppimisen todellista tasoa.
Opettajien on siksi tärkeää määritellä selkeästi, milloin ja miten tekoälyä saa käyttää tehtävissä, jotta vältetään väärinkäytökset.

6. Käyttöönotto ja taloudelliset resurssit

Tekoälyratkaisujen käyttöönotto vaatii merkittäviä taloudellisia investointeja, ja kaikilla kouluilla ei välttämättä ole tarvittavia resursseja. Tämä voi johtaa eriarvoisuuteen oppilaitosten välillä, jolloin vain varakkaammat koulut pystyvät hyödyntämään tekoälyä.
Lisäksi opettajille tarvitaan täydennyskoulutusta tekoälyn käyttöön, mikä vaatii aikaa ja rahaa. Jos koulutus jää vähäiseksi, tekoälyn pedagoginen laatu voi kärsiä.

7. Oppimistietojen väärinkäytön riski

Tekoälyn käyttö voi mahdollistaa tarkemman seurannan ja analytiikan, mutta siihen liittyy myös riski siitä, että oppilaita aletaan seurata liikaa. Tämä voi luoda ahdistavaa valvontaympäristöä, mikä saattaa haitata oppilaiden hyvinvointia ja oppimiskokemusta.

Tekoälyn hyödyntäminen opetuksessa tehtävä harkitusti

Kaiken kaikkiaan tekoäly tarjoaa paljon mahdollisuuksia opetuksessa, mutta sen käyttöön liittyy huomattavia riskejä ja haasteita, jotka on tunnistettava ja käsiteltävä huolellisesti. Eettisten ja käytännön reunaehtojen luominen tekoälyn käytölle on avainasemassa, jotta se voi palvella oppimista turvallisella ja oikeudenmukaisella tavalla.

Lähteet:

KS 7.10.2024, Opetushallitus

Lue seuraavaksi: Puhelinten käyttöä kouluissa rajoitetaan

Uusi Pisa-tutkimus paljastaa hälyttäviä tietoja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamisesta Suomessa

Vuoden 2022 Pisa-tutkimuksen tuoreiden tulosten mukaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja kantaväestön oppilaiden osaamisessa on merkittäviä eroja kaikilla arvioiduilla osa-alueilla. Tulokset herättävät huolta maahanmuuttajataustaisten nuorten pärjäämisestä Suomen koulutusjärjestelmässä, erityisesti lukutaidon ja matematiikan osalta.

Huomattavia eroja osaamisessa

Pisa-tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden joukossa on huomattavan paljon heikkoja osaajia verrattuna kantaväestöön. Lukutaidossa ero on erityisen suuri: peräti 61 prosenttia ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista oli heikkoja lukijoita. Toisen sukupolven maahanmuuttajista heikkoja lukijoita oli 39 prosenttia. Vastaavasti kantaväestön oppilaista vain 13 prosenttia kuului heikkojen lukijoiden joukkoon.

Myös matematiikan osaamisessa erot ovat merkittäviä. Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 58 prosenttia määriteltiin heikoiksi osaajiksi, kun taas toisessa sukupolvessa vastaava luku oli 43 prosenttia. Kantaväestön oppilaiden kohdalla matematiikan heikkojen osaajien osuus oli 22 prosenttia.

Toisen sukupolven oppilaat pärjäävät paremmin

Vaikka ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaiset oppilaat suoriutuvat Pisa-tutkimuksen mukaan heikommin, toisessa sukupolvessa näkyy selviä parannuksia. Toisen sukupolven oppilaat menestyvät kaikilla osa-alueilla paremmin kuin ensimmäisen polven maahanmuuttajat.

Tämä osoittaa, että maahanmuuttajien lasten koulutusintegraatio paranee ajan myötä, mutta ero kantaväestön oppilaisiin on silti suuri.

Taustalla sosioekonomiset tekijät ja heikko lukutaito

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteen mukaan maahanmuuttajataustaisten oppilaiden heikko osaaminen johtuu usein perheen sosioekonomisesta taustasta ja heikosta lukutaidosta. Maahanmuuttajaperheillä voi olla erilaisia haasteita, kuten matala koulutustaso tai heikommat taloudelliset resurssit, jotka vaikuttavat oppilaiden mahdollisuuksiin menestyä koulussa.

Heikko lukutaito korostuu erityisesti, sillä se on avainasemassa kaikilla oppimisen osa-alueilla. Lukutaito vaikuttaa siihen, miten oppilaat ymmärtävät ja käsittelevät tietoa muilla osa-alueilla, kuten matematiikassa ja luonnontieteissä.

Tarve kohdennetuille tukitoimille

Pisa-tutkimuksen tulokset herättävät tarpeen arvioida ja parantaa tukitoimia maahanmuuttajataustaisille oppilaille. On tärkeää kehittää erityisiä tukiohjelmia, jotka auttavat näitä oppilaita saavuttamaan paremman koulumenestyksen, erityisesti lukutaidon ja matematiikan osalta.

Tämä voisi sisältää kielitukea, yksilöllistä opetusta ja koulun ulkopuolisia tukipalveluja, jotka auttavat vähentämään sosioekonomisista taustoista johtuvia esteitä.

Koulutusjärjestelmän haasteet ja mahdollisuudet

Suomen koulutusjärjestelmä on pitkään ollut kansainvälisesti arvostettu, mutta Pisa-tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden integroiminen ja tukeminen vaativat lisäresursseja tai koko järjestelmän uudelleenajattelua. Vaikka toisen sukupolven maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tulokset osoittavat, että edistystä tapahtuu, on edelleen paljon tehtävää, jotta jokaisella oppilaalla olisi yhtäläiset mahdollisuudet menestyä.

Vuoden 2022 Pisa-tulokset toimivat tärkeänä herätyksenä koulutusjärjestelmälle ja yhteiskunnalle. On aika kohdentaa voimavaroja niihin oppilaisiin, jotka tarvitsevat eniten tukea, jotta koulutuksellinen tasa-arvo toteutuisi Suomessa entistä paremmin.

Heikko lukutaito ja sosioekonominen tausta selittävät maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamiseroja

Opetus- ja kulttuuriministeriön tuoreen tiedotteen mukaan vuoden 2022 Pisa-tutkimuksen tulokset osoittavat, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden heikkoa osaamista selittävät usein kielitaidon puutteet ja perheen matalampi sosioekonominen tausta. Tämä viittaa siihen, että pelkkä maahanmuuttajatausta ei ennusta heikkoja tuloksia, vaan taustalla vaikuttavat monet muut tekijät.

Uudet Pisa-tutkimuksen tulokset huolestuttavat

Lukusujuvuus avainasemassa

Pisa-tutkimuksessa oppilaat osallistuivat myös lukusujuvuustestiin, jossa mitattiin heidän kykyään ymmärtää lyhyitä lauseita testikielellä. Tutkijoiden mukaan lukusujuvuus oli merkittävä tekijä, joka selitti jopa puolet osaamiserosta maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön oppilaiden välillä. Tämä havainto vahvistaa käsitystä siitä, että kielitaidolla on ratkaiseva rooli oppimisessa ja kokeissa menestymisessä.

Heikko lukutaito vaikuttaa oppilaiden kykyyn ymmärtää ja omaksua tietoa muilta oppimisen osa-alueilta, kuten matematiikasta ja luonnontieteistä. Näin ollen lukusujuvuuden parantaminen voisi olla avainasemassa myös muiden oppiaineiden tulosten parantamisessa

Sosioekonominen asema heijastuu tuloksiin

Maahanmuuttajataustaisten perheiden sosioekonominen asema on usein matalampi kuin kantaväestöllä, ja tämä näkyy Pisa-tutkimuksen tuloksissa. Matalampi koulutustaso, pienemmät taloudelliset resurssit ja vähäisemmät oppimisen tukipalvelut vaikuttavat kaikki osaltaan oppilaiden menestykseen. Ministeriön tiedotteen mukaan juuri näillä tekijöillä on merkittävä rooli osaamiseron taustalla, ei niinkään itse maahanmuuttajataustalla.

Erojen kehitys vuodesta 2012

Pisa-tutkimuksen tulosten mukaan maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön oppilaiden väliset erot ovat kaventuneet vuodesta 2012, erityisesti matematiikassa ja luonnontieteissä. Tämä kehitys johtuu osittain siitä, että kantaväestön oppilaiden tulokset ovat heikentyneet voimakkaammin kuin maahanmuuttajataustaisten. Lukutaidossa sen sijaan sekä maahanmuuttajataustaisten että kantaväestön oppilaiden tulokset ovat laskeneet.

Vaikka erot ovat kaventuneet, erityisesti matematiikassa ja luonnontieteissä, suuntaus ei ole myönteinen, sillä tulosten heikkeneminen ei viittaa oppimisen parantumiseen, vaan yleiseen laskuun osaamistasossa.

Tarve tukitoimille kasvaa

Ministeriön tiedote korostaa, että heikko lukutaito ja sosioekonominen asema ovat keskeisiä haasteita maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisessa. Näiden tekijöiden huomioiminen ja kohdennettujen tukitoimien kehittäminen ovat ratkaisevia osaamiserojen kaventamiseksi jatkossa. Lukusujuvuuden parantamiseen, kielitaidon vahvistamiseen ja perheiden sosiaaliseen tukemiseen panostaminen voivat tarjota välineitä näiden oppilaiden koulumenestyksen parantamiseksi.

Pisa-tulokset nostavat esiin kysymyksen koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta ja muistuttavat, että osaamiserojen kaventaminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja resursseja, erityisesti heikommassa asemassa olevien oppilaiden tukemiseksi.

Viimeaikainen tutkimus on selvittänyt oppilaiden osaamiseroja erityisesti maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön välillä. Tutkimuksen mukaan nämä erot kaventuivat merkittävästi, kun vertailussa otettiin huomioon oppilaiden sosioekonominen asema. Tämä viittaa siihen, että oppilaiden perhetaustalla ja taloudellisilla olosuhteilla on suuri merkitys oppimistuloksiin.

Opetusministerin huoli maahanmuuttajanuorten oppimiseroista

Opetusministeri Anders Adlercreutz (rkp) kommentoi tutkimuksen tuloksia ja ilmaisi huolensa erityisesti maahanmuuttajataustaisten nuorten oppimiseroista. Hän korosti tarvetta vahvistaa peruskoulutuksen kielellisiä ja perustaitoja, kuten luku-, kirjoitus- ja laskutaitoja, jotta kaikki oppilaat pystyvät saamaan tarvitsemansa tuen.

– ”Perustaitoja vahvistetaan lisäämällä perusopetuksen vähimmäistuntimäärää kolmella vuosiviikkotunnilla”, Adlercreutz totesi tiedotteessaan. Hän mainitsi myös oppimisen tuen uudistuksen, jolla pyritään takaamaan riittävät tukitoimet kaikille oppilaille, niin esi- kuin perusopetuksessa. Lisäksi tarveperusteinen tasa-arvorahoitus kohdennetaan erityisesti heikommista sosioekonomisista taustoista tulevien oppilaiden oppimisen tukemiseen.

Tutkimus tehtiin Pisa-tutkimuksen yhteydessä

Osaamiserojen tutkimus toteutettiin osana kansainvälistä Pisa-tutkimusta, ja siihen osallistui Suomesta 10 239 oppilasta 241 koulusta. Maahanmuuttajataustaisia oppilaita aineistossa oli 1 866, joista 1 060 oli ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia ja 806 toisen sukupolven maahanmuuttajia. Suurta otosta hyödyntämällä tutkijat pystyivät syventämään ymmärrystä siitä, miten sosioekonomiset tekijät vaikuttavat oppimistuloksiin, ja millaiset erot ovat erityisesti maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja kantaväestön välillä.

On tärkeää huomata, että tämä yliotos ei vaikuttanut Suomen kansallisiin Pisa-tuloksiin, mutta sen avulla saatiin arvokasta lisätietoa maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutuksellisesta tilanteesta Suomessa.

Lähde: IS 30.9.2024

Tutustu sivustoomme tarkemmin etusivultamme.

Lapset innostuivat vanhasta kaunokirjoituksesta

Tänään silmiimme osui todella mielenkiintoinen artikkeli Yleltä ja sitä on käytetty lähteenä tälle artikkelille.

Ylen mukaan, kun kaunokirjoitus poistettiin Suomen koulujen opetussuunnitelmasta, käsialan merkitys ja tyyli muuttuivat. Nykyään yhä useampi oppilas kirjoittaa pääasiassa painokirjaimin, ja sidosteinen kaunokirjoitus on harvinainen näky. Viime aikoina vanha käsiala on kuitenkin herättänyt yllättävää kiinnostusta koululaisten keskuudessa. Lapset haluavat oppia koukeroista kaunokirjoitusta, joka oli aiemmin olennainen osa koulutusta.

Vanha taito palaa koulujen valinnaisaineisiin

Ylen jutussa on otettu esimerkiksi Kouvolan Korian koulu, jossa kaunokirjoitus on palannut osaksi opetusta valinnaisaineena – oppilaiden omasta toiveesta. Neljäsluokkalaiset oppilaat istuvat pulpeteissaan ja piirtävät kärsivällisesti paperille kaunokirjoituksen koukeroisia kirjaimia. Luokanopettaja Katja Sorsa seisoo oppilaidensa edessä, ohjaten heidän kyniensä liikkeitä.

Ylen artikkelia varten haastateltu opettaja Sorsa kertoo olleensa hämmästynyt oppilaiden kysyessä voisivatko he oppia kaunokirjoitusta. Oppilaat olivat hänen kertomansa mukaan innokkaita ja myös todella nopeita oppimaan.

Korian koulu ei Ylen artikkelin mukaan suinkaan ole ainoa paikka, jossa kaunokirjoitus on otettu osaksi opetusta. Myös Turussa ja Oulussa kouluissa opetetaan kaunoa valinnaisena aineena. Oulussa Martinniemen koulun viidesluokkalaiset ilmaisivat kiinnostuksensa kaunokirjoitukseen, koska he haluavat pystyä lukemaan isovanhempiensa käsin kirjoittamia kortteja ja kirjeitä. Lisäksi monet oppilaat haluavat oppia kirjoittamaan omat nimikirjoituksensa kauniisti kaunokirjoituksella.

Sidosteinen käsiala – perintö menneiltä ajoilta

Sidosteinen käsialakirjoitus, eli arkikielessä kaunokirjoitus, poistui suurimmasta osasta peruskoulun opetussuunnitelmia syksyllä 2016. Tämän jälkeen painopiste on siirtynyt sujuvan tekstauskäsialan ja näppäintaitojen opettamiseen.

Vaikka kaunokirjoitus on monissa kouluissa jäänyt pois perusopetuksesta, sidosteinen käsialakirjoitus elää edelleen Ylen artikkelin mukaan esimerkiksi Steinerkouluissa, joissa käsinkirjoituksen kauneutta ja taitoa arvostetaan. Sidosteinen kirjoitustapa on aikanaan kehitetty nopeuttamaan käsin kirjoittamista, kun kirjaimet yhdistetään toisiinsa ilman, että kynä nousee paperilta.

Nykyään, kun suurin osa kirjoitustyöstä tehdään tietokoneilla ja älylaitteilla, käsialan merkitys on muuttunut. Silti kaunokirjoituksella on ainutlaatuinen rooli kulttuuriperintönä. Se on taito, joka yhdistää sukupolvia, ja sen hallitseminen antaa oppilaille mahdollisuuden olla yhteydessä menneisyyteen – esimerkiksi juuri isovanhempien kirjoitusten kautta.

Vaikka koneella kirjoittaminen on yleistynyt, sujuva käsiala on yhä tarpeen esimerkiksi muistiinpanojen tekemisessä. Käsinkirjoittaminen toimii oppimisen välineenä, ja kirjoitustaidon puutteen ei tulisi olla esteenä oppimiselle tai sen osoittamiselle.

Kaunokirjoitus herättää nostalgiaa

Monille opettajille ja vanhemmille kaunokirjoitus edustaa nostalgista aikaa, jolloin kirjaimia harjoiteltiin huolellisesti riveittäin vihkoihin. Tämä nostalgia näyttäisi olevan myös osasyy siihen, miksi lapset ovat alkaneet toivoa kaunokirjoituksen oppimista.

Ylen artikkelissa haastateltu Martinniemen koulun opettaja kertoo, että moni oppilas kokee kaunokirjoituksen erityisenä taitona, joka tuo vaihtelua tavalliseen painokirjoitukseen. Hänen mukaansa oppilaat ovat kertoneet haluavansa kirjoittaa hienoja viestejä ja allekirjoituksia, ja he kokevat kaunokirjoituksen opettelun jännittävänä ja ainutlaatuisena.

Kaunokirjoituksen opettaminen – enemmän kuin pelkkä taito

Kaunokirjoituksen opettaminen tarjoaa paljon enemmän kuin vain kauniiden kirjainten kirjoittamista. Taitoa harjoitellessa lapset kehittävät hienomotoriikkaansa ja käsien koordinaatiota, mikä parantaa myös muita koulussa tarvittavia taitoja, kuten piirustusta ja kirjoitusta yleensä. Tätä taitoa voidaan opettaa myös yksityisopetuksessa, jos oma koulu ei tätä tarjoa.

Lisäksi kaunokirjoituksen opiskelu vaatii keskittymistä ja kärsivällisyyttä, mikä auttaa oppilaita parantamaan tarkkuuttaan ja pitkäjänteisyyttään. Monille oppilaille kaunokirjoituksen harjoittelu tuo myös tyytyväisyyttä, kun he näkevät konkreettisen edistyksensä paperilla. Samalla se tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden irtautua hektisestä teknologiaympäristöstä ja uppoutua keskittymistä vaativaan tehtävään.

Kaunokirjoitus on siis Ylen mukaan palaamassa osaksi koulujen arkea, ja sen herättämä innostus lasten keskuudessa on yllättänyt monet opettajat. Tämä vanha taito näyttää löytävän paikkansa nykypäivän kouluissa – niin menneisyyden perinteenä kuin myös taitona, joka rikastuttaa oppilaiden arkea.

Lähde: Yle 30.9.2024

Oppimisen tukea esi- ja perusopetuksessa vahvistetaan merkittävällä uudistuksella

Esi- ja perusopetuksen oppimisen tukea vahvistetaan merkittävällä uudistuksella, jonka tarkoituksena on turvata riittävä ja yhtenäinen tuki kaikille oppilaille ympäri Suomea. Tämä uudistus, joka on osa pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaa, tavoittelee oppilaiden yhdenvertaisuuden parantamista sekä opetushenkilöstön hallinnollisen taakan keventämistä. Valtioneuvosto antoi uudistusta koskevan esityksen maanantaina 23. syyskuuta 2024, ja sen on tarkoitus astua voimaan 1. elokuuta 2025.

Tuen muotoja selkiytetään ja yhtenäistetään

Uudistuksessa keskitytään oppimisen tuen muotojen selkeyttämiseen ja yhtenäistämiseen valtakunnallisesti. Nykyinen järjestelmä on koettu monimutkaiseksi ja vaihtelevaksi eri alueiden välillä, mikä on aiheuttanut epätasa-arvoa oppilaiden saamissa tukitoimissa. Uudistuksen tavoitteena onkin luoda selkeämpi ja läpinäkyvämpi malli, joka pohjautuu oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin ja antaa varmuuden siitä, että jokainen oppilas saa tarvitsemansa tuen.

Oppimisen tukea pyritään tarjoamaan joustavasti ja oikea-aikaisesti, jotta tuen muodot vastaavat paremmin oppilaiden tosiasiallista tarvetta. Tämä tarkoittaa, että tuki suunnitellaan räätälöidysti jokaisen oppilaan tilanteen mukaan, huomioiden esimerkiksi oppimisvaikeudet tai muut oppimista hidastavat tekijät.

Resursseja varataan riittävästi

Uudistuksen onnistumisen takaamiseksi on varattu huomattavia resursseja. Lähes 100 miljoonan euron pysyvä rahoitus on suunnattu opetuksen järjestäjille, jotta heillä on riittävä kapasiteetti toteuttaa tarvittavat tukitoimet.

Tämä resurssien varmistaminen on oleellinen osa uudistusta, sillä ilman riittäviä varoja ei ole mahdollista järjestää korkealaatuista ja tarpeenmukaista tukea kaikille sitä tarvitseville oppilaille.

Hallinnollisen taakan keventäminen

Opetushenkilöstön työmäärä ja hallinnolliset velvollisuudet ovat nousseet viime vuosina merkittävästi, ja tämä on aiheuttanut haasteita tuen toteuttamisessa. Uudistuksen yksi keskeinen tavoite onkin keventää opettajien hallinnollista taakkaa, jotta he voivat keskittyä paremmin varsinaiseen opetus- ja tukityöhön.

Tämän hallinnollisen taakan keventämiseksi uudistuksessa pyritään selkeyttämään tuen järjestämiseen liittyviä prosesseja ja vähentämään byrokratiaa. Tämä ei ainoastaan helpota opettajien arkea, vaan myös nopeuttaa tukitoimien käytännön toteutusta, jolloin oppilaat saavat tarvitsemaansa apua viiveettä.

Lainsäädännön voimaantulo vuonna 2025

Uudistusta koskeva lainsäädäntö astuu voimaan 1. elokuuta 2025, jolloin opetuksen järjestäjillä on riittävästi aikaa valmistautua muutoksiin. Vaikka lainsäädäntöön liittyvä valmistelutyö on jo käynnissä, käytännön toimeenpano vaatii laajaa yhteistyötä niin opetushenkilöstön kuin kuntien ja muiden tahojen välillä.

Tuleva uudistus on askel kohti tasa-arvoisempaa ja paremmin resursoitua koulutusjärjestelmää, jossa jokainen oppilas saa tarvitsemansa tuen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tämä on tärkeä panostus paitsi oppilaiden oppimiseen myös koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja osaamiseen pitkällä tähtäimellä.

Oppimisen tukeminen vahvistuu edelleen

Esi- ja perusopetuksen uudistuksessa keskeisenä periaatteena on varmistaa, että jokainen oppilas saa tarvitsemansa tuen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja matalalla kynnyksellä.

Tämä tarkoittaa, että tuki on helposti saatavilla kaikille oppilaille, ja se mukautetaan oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Ensisijaisesti käytettävät tukimuodot, kuten ryhmäkohtainen tukiopetus ja erityisopettajan antama opetus muun opetuksen ohessa, tarjotaan joustavasti tarpeen mukaan pienemmille ryhmille.

Uudistuksen tavoitteena on myös selkiyttää ja tehostaa oppilaskohtaisia tukitoimia, jotka ovat suunnattuja niille oppilaille, joilla on vahvempi tuen tarve. Oppilaskohtaiset tukitoimet perustuvat yksilöllisiin arviointeihin, ja ne voivat sisältää osittain pienryhmäopetusta tai jopa kokopäiväistä erityisluokkaopetusta oppilaan tarpeiden mukaisesti.

Näihin tukimuotoihin voivat sisältyä myös erilaiset tulkitsemis- ja avustajapalvelut, jotka tukevat oppilaan osallistumista opetukseen ja oppimiseen.

Oppimisen tuen vahvistaminen perusopetuksessa

Opetusjärjestelyt tukemaan oppimista ja työrauhaa

Uudistuksen keskeinen elementti on oppimisedellytyksiä tukevien opetusjärjestelyjen kehittäminen. Tämä tarkoittaa muun muassa opetusryhmien muodostamista niin, että opettajat voivat huomioida ryhmän tarpeet ja kohdistaa opetusta tehokkaammin.

Tavoitteena on saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteet ja varmistaa, että oppilaat saavat yksilöllistä huomiota ja tukea. Lisäksi luokka- ja ryhmäkohtaisia koulunkäyntiavustajia hyödynnetään entistä enemmän tukemaan oppilaiden osallistumista opetukseen ja sujuvoittamaan koulunkäyntiä.

Uudistuksessa korostetaan pedagogisia ratkaisuja, kuten eriyttämistä, jonka avulla opettaja voi mukauttaa opetusta oppilaiden erilaisiin tarpeisiin. Eriyttäminen tarkoittaa sitä, että opettaja muokkaa oppimateriaaleja ja -menetelmiä niin, että jokainen oppilas saa sopivan tasoista opetusta ja tukea oman kehityksensä ja oppimisvalmiuksiensa mukaisesti.

Ryhmäkoot ja erityisopetuksen sääntely

Yksi merkittävä uudistus koskee erityisopetuksen ryhmäkokoja. Lakiesityksen mukaan tavallisessa luokassa saa olla enintään viisi oppilasta, jotka saavat erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetusta pienryhmässä vähintään yhdessä oppiaineessa.

Tämän sääntelyn tavoitteena on parantaa opetusryhmän työrauhaa ja oppimisympäristön laatua sekä mahdollistaa oppilaille keskittyminen omaan oppimiseensa rauhallisessa ja tukevassa ympäristössä.

Tämä toimenpide on suunniteltu vastaamaan sekä oppilaiden että opettajien tarpeisiin. Pienemmät ryhmät tarjoavat oppilaille mahdollisuuden saada henkilökohtaisempaa tukea ja opettajalle mahdollisuuden keskittyä jokaisen oppilaan tarpeisiin tehokkaammin.

Samalla sääntely edistää inklusiivista opetusta, jossa jokainen oppilas saa yksilöllistä tukea omien edellytystensä mukaan.

Kestävä uudistus pitkällä aikavälillä

Uudistuksen tavoitteet eivät rajoitu ainoastaan nykyhetkeen, vaan niiden avulla pyritään luomaan kestävä ja pitkäaikainen malli oppimisen tukemiseksi esi- ja perusopetuksessa. Pysyvä, lähes 100 miljoonan euron rahoitus varmistaa, että opetuksen järjestäjillä on riittävät resurssit toteuttaa uudistuksen mukaiset tukitoimet.

Tämä on tärkeää, jotta kaikki oppilaat, heidän taustastaan tai oppimistarpeistaan riippumatta, voivat saada tasavertaiset mahdollisuudet menestyä koulupolullaan.

Opetuksen järjestäjien ja kuntien rooli on keskeinen uudistuksen onnistumisessa. Heidän tehtävänään on varmistaa, että käytännön järjestelyt, kuten ryhmäkoot ja tukipalvelut, vastaavat uudistuksen tavoitteita ja että oppilaat saavat heille kuuluvan tuen.

Samalla koulut ja opettajat saavat entistä enemmän tukea, jotta he voivat keskittyä ydintehtäväänsä: lasten ja nuorten oppimisen ja kasvun tukemiseen.

Uudistus lupaa paitsi parantaa oppimisen tukemisen järjestelmää myös lisätä oppilaiden hyvinvointia ja kouluviihtyvyyttä, mikä puolestaan heijastuu koko kouluyhteisön positiiviseen kehitykseen. Tämän myötä suomalainen koulutusjärjestelmä vahvistuu ja mukautuu paremmin vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.

Oppimisen tukea vahvistetaan perusopetuksessa

Tukitoimien selkeyttäminen ja hallinnollisen työn keventäminen

Yksi merkittävimmistä tavoitteista esi- ja perusopetuksen tukitoimien uudistuksessa on selkeyttää päätöksentekoa ja keventää opettajien hallinnollista työtä. Tukitoimiin liittyvien pedagogisten asiakirjojen määrää vähennetään merkittävästi, mikä vapauttaa opettajien aikaa varsinaiseen opetukseen ja oppilaiden tukemiseen.

Samalla varmistetaan, että oppilaiden oikeusturva säilyy ennallaan, vaikka hallinnollista taakkaa kevennetään. Tämä muutos on tärkeä askel, sillä monimutkaiset ja työläät hallinnolliset prosessit ovat kuormittaneet opettajia ja hidastaneet oppilaiden tarvitseman tuen järjestämistä.

Tukitoimien selkeyttäminen mahdollistaa nopeamman ja joustavamman tuen antamisen, mikä puolestaan auttaa oppilaita saamaan tarvitsemansa avun viiveettä. Opettajien työmäärän keventäminen auttaa myös parantamaan työssäjaksamista ja lisäämään työn mielekkyyttä.

Konsultatiivinen sairaalaopetus ja pidennetty oppivelvollisuus

Uudistukseen sisältyy myös uusia sääntelyjä, jotka vastaavat ajankohtaisiin haasteisiin kouluissa. Yksi näistä on konsultatiivinen sairaalaopetuspalvelu, joka otetaan käyttöön tukemaan oppilaita, joilla on vakavia psyykkisiä tai fyysisiä ongelmia ja jotka tarvitsevat hoitoa sairaalassa. Tämä palvelu auttaa varmistamaan, että oppilaat voivat jatkaa oppimistaan mahdollisimman normaalisti sairaalaolosuhteista huolimatta, samalla kun he saavat tarvitsemaansa hoitoa.

Pidennettyä oppivelvollisuutta koskeva sääntely uudistetaan vastaamaan nykytilanteen tarpeita, erityisesti lasten ja nuorten psyykkisen oireilun lisääntymisen myötä. Uudistuksen tavoitteena on tukea oppilaita, joiden oppivelvollisuuden suorittaminen on keskeytynyt tai viivästynyt, sekä varmistaa, että he saavat tarvitsemansa tuen koulupolkunsa loppuun viemiseksi. Samalla otetaan huomioon oppivelvollisuuden laajentumisen tuomat muutostarpeet.

Vammaisten lasten ja nuorten oikeudet vahvistuvat

Uudistuksessa kiinnitetään erityistä huomiota vammaisten lasten ja nuorten oikeuksiin. Toiminta-alueittain järjestettävä opetus, joka on tarkoitettu erityisesti vammaisille oppilaille, tuodaan selkeästi lain tasolle.

Tämä vahvistaa oppilaiden oikeuksia ja varmistaa, että opetuksen järjestäjillä on velvollisuus tarjota oppilaan tarpeisiin sopivaa ja laadukasta opetusta. Uudistuksen myötä vammaisten lasten ja nuorten koulutuksellinen tasa-arvo paranee, ja heidän mahdollisuutensa osallistua täysipainoisesti opetukseen ja oppimiseen vahvistuvat.

Oppimisen tuki vahvistuu perusopetuksessa

Kelpoisuusasetuksen päivitys ja tukitoimien toteuttaminen

Uudistuksen yhteydessä päivitetään myös opetustoimen henkilöstön kelpoisuusasetukset vastaamaan uudistettua perusopetuslakia. Erityisopettajien ja erityisluokanopettajien roolit tukitoimien toteuttamisessa määritellään tarkemmin, mikä selkeyttää heidän tehtäviään ja vastuitaan. Tämä selkiytys tuo opetukseen johdonmukaisuutta ja auttaa tukitoimien järjestämisessä eri puolilla maata.

Vaikka erityisopettajien ja erityisluokanopettajien tehtävät määritellään tarkemmin, kelpoisuusehdot eivät muutu. Nykyiset koulutusta koskevat vaatimukset säilyvät ennallaan, mikä tarkoittaa, että erityisopettajien ja erityisluokanopettajien pätevyyttä arvioidaan jatkossakin samojen standardien mukaan.

Tämä auttaa varmistamaan, että tukitoimia toteuttavat jatkossakin korkeasti koulutetut ja pätevät ammattilaiset.

Valmistautuminen uuteen lainsäädäntöön

Tukitoimien uudistusta koskeva lainsäädäntö tulee voimaan 1. elokuuta 2025. Tätä ennen Opetushallitus päivittää esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet uuden lainsäädännön mukaisiksi. Päivitetyt opetussuunnitelmat otetaan käyttöön kouluissa ja esiopetuksen järjestämispaikoissa 1. elokuuta 2025 alkaen, jolloin ne ohjaavat paikallisten opetussuunnitelmien laadintaa.

Valmistautuminen uudistukseen ei kuitenkaan ala vasta lain voimaantulon hetkellä. Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Opetushallitus aloittavat jo vuoden 2025 alussa koulutuksen uudistetusta lainsäädännöstä ja opetussuunnitelman perusteista.

Tämä varmistaa, että opetushenkilöstöllä ja opetuksen järjestäjillä on riittävä osaaminen ja ymmärrys uudistuksen sisällöstä ja käytännön toteutuksesta.

Uudistuksen myötä oppimisen tuki Suomen esi- ja perusopetuksessa kehittyy entistä joustavammaksi, selkeämmäksi ja kattavammaksi, tarjoten kaikille oppilaille mahdollisuuden saada tarvitsemansa tuki oikea-aikaisesti ja tehokkaasti.

Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö

Tsekkaa tarjolla olevaa tukea oppimiseen etusivultamme.

Lue myös:

Hallitus myöntää lisärahoitusta yksityiskouluille

Iltalehti kertoo 15.9.2024 julkaistussa jutussaan, että hallitus on päättänyt myöntää lisärahoitusta yksityiskouluille. Aiemmin yksityiskoulut ovat saaneet valtiolta pienemmän korvauksen verrattuna kuntien omiin kouluihin. Kotikuntakorvauksen yhdenmukaistaminen on ollut pitkään esillä ja nyt hallitus on tehnyt päätöksen sen suhteen.

Yksityiskoulujen kotikuntakorvaus nousee 100 prosenttiin

Iltalehti kertoo, että budjettiriihessään hallitus päätti nostaa yksityiskoulujen kotikuntakorvauksen 100 prosenttiin elokuusta 2025 alkaen, jolloin se vastaa kuntien ylläpitämien koulujen saamaa korvausta. Kotikuntakorvauksen korotus on sisällytetty hallitusohjelmaan. Ohjelmassa taataan, että järjestämisluvat mahdollistavat jatkossakin pitkäaikaisen ja kestävän toiminnan.

Iltalehdessä täsmennetään, että tällä päätöksellä pyritään turvaamaan tasapuolinen kohtelu kaikille perusopetuksen järjestäjille. Perusopetuksen järjestäjät ovat oikeutettuja saamaan kotikuntakorvauksen oppilaan kotikunnalta silloin, kun oppilas käy peruskoulua muualla kuin oman kuntansa tarjoamassa opetuksessa. Valtiovarainministeriö vastaa keskitetysti kotikuntakorvausten laskutuksesta osana valtionosuusmaksatusta.

Linjauksen merkittävimmät vaikutukset

Hallituksen päätöksen myötä useat tärkeät asiat ovat menossa oikeaan suuntaan ja tekevät uudistuksesta merkittävän. Yksityisopettajat.fi tiivistää ne tässä:

Yhdenvertaisuus rahoituksessa: Yksityiset koulut saavat jatkossa saman kotikuntakorvauksen kuin kunnalliset koulut, mikä poistaa aiemman epätasa-arvon rahoituksessa. Tämä varmistaa, että kaikilla koulutuksen järjestäjillä on samat taloudelliset edellytykset tarjota laadukasta opetusta.
Oppilaiden oikeudenmukainen kohtelu: Päätös edistää kaikkien oppilaiden yhdenvertaisuutta riippumatta siitä, käydäänkö koulua yksityisessä vai kunnallisessa oppilaitoksessa. Tämä parantaa lasten mahdollisuuksia saada samanarvoinen koulutus asuinpaikasta riippumatta.
Yksityiskoulujen toimintaedellytysten parantaminen: Rahoituksen nostaminen antaa yksityiskouluille paremmat edellytykset ylläpitää ja kehittää opetusta, mikä on erityisen tärkeää monille perheille, joiden lähikoulu on yksityinen.
Yhteiskunnan vastuunkanto: Päätös heijastaa valtion sitoutumista turvaamaan kaikkien koulujen toimintaedellytykset, ottaen huomioon yksityiskoulujen erityispiirteet, kuten rahoitusmahdollisuuksien puutteen.
Pitkäaikaisen epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen: Uudistus korjaa vuosien mittaan esillä olleen epäkohdan, jossa yksityiset koulut ovat saaneet vähemmän rahoitusta kuin kunnalliset koulut, vaikka ne noudattavat samaa opetussuunnitelmaa ja velvoitteita.

Mahdollinen kritiikki

Hallituksen linjaus yksityiskoulujen kotikuntakorvauksen nostamisesta voi herättää myös kritiikkiä useista eri näkökulmista:

Kustannuspaineet kunnille: Kotikuntakorvauksen korottaminen voi lisätä kuntien taloudellista taakkaa, koska kunnat joutuvat maksamaan yksityiskouluille samat korvaukset kuin omille kouluilleen. Tämä voi aiheuttaa paineita erityisesti pienemmille kunnille, joilla on rajalliset taloudelliset resurssit.
Yksityiskoulujen suosiminen: Kritiikkiä voi syntyä siitä, että päätöksen myötä yksityiskoulut saavat saman rahoituksen kuin kunnalliset koulut, vaikka yksityiskoulut valikoivat oppilaansa ja saattavat asettaa korkeampia pääsyvaatimuksia. Tämä saattaa herättää huolta koulutuksellisesta eriarvoisuudesta.
Koulutusjärjestelmän eriarvoisuus: Osa saattaa katsoa, että resurssien kohdentaminen yksityiskouluille voi lisätä koulutusjärjestelmän eriarvoisuutta, erityisesti jos yksityiskoulut tarjoavat paremmin resursoitua opetusta tai parempia oppimisympäristöjä kuin kunnalliset koulut. Tämä voi kärjistää oppilaiden eroja varallisuuden ja asuinalueen mukaan.
Raha yksityiselle sektorille julkisen sijaan: Jotkut voivat kritisoida sitä, että julkisia varoja käytetään yksityisten koulujen tukemiseen, vaikka ne eivät ole julkisesti ylläpidettyjä. Tämä voi nostaa esiin kysymyksiä siitä, tulisiko valtion priorisoida ensisijaisesti kunnallisten koulujen rahoitusta ja kehittämistä.
Kunnallisten koulujen resursointi: Päätös saattaa herättää keskustelua siitä, pitäisikö kunnallisten koulujen rahoitusta ja resursseja parantaa ennemmin kuin jakaa samoja korvauksia yksityisille kouluille. Jotkut saattavat olla huolissaan siitä, että kunnalliset koulut jäävät vähemmälle huomiolle ja tuelle.

Rahoitus on ollut 94 prosenttia

Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että vuoden 2015 alussa yksityisten perusopetuksen järjestäjien oppilaskohtaista kotikuntakorvausta alennettiin 100 prosentista 94 prosenttiin. Tämän seurauksena yksityiset koulut ovat saaneet vähemmän rahoitusta verrattuna kuntien kouluihin. Valtioneuvosto voi myöntää yksityiselle toimijalle luvan järjestää perusopetusta. Lupaprosessissa kuullaan aina myös koulun sijaintikuntaa ennen päätöksen tekemistä.

Usein esillä sivistysvaliokunnassa

Iltalehden mukaan yksityiskoulujen kotikuntakorvauksen korottaminen on ollut pitkäaikainen keskustelunaihe myös eduskunnassa. Eduskunnan sivistysvaliokunta on jo vuosina 2014, 2018 ja 2019 nostanut esille tarpeen varmistaa, että kotikuntakorvaus on oikeudenmukainen kaikille koulutuksen järjestäjille.

Iltalehdessä todetaan, että hallituksen on tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin yhdenvertaisen rahoituksen varmistamiseksi. Korvauksen määrää on arvioitava ottaen huomioon yksityiskoulujen kustannusrakenne, lakisääteiset velvoitteet ja niiden rooli kunnissa, todettiin muun muassa vuoden 2019 sivistysvaliokunnan lausunnossa.

Opetusministeriön valtiosihteeri Mikaela Nylander kertoo Iltalehdelle, että aihe oli esillä jo silloin, kun hän toimi RKP: kansanedustajana ja sivistysvaliokunnan jäsenenä. Nylander ilmaisi Iltalehdelle tyytyväisyytensä siitä, että hän sai olla mukana kirjaamassa korotusta hallitusohjelmaan. Hänen mukaansa puolueet olivat yksimielisiä avustuksen korottamisesta.

Italehden mukaan Kokoomuksen kansanedustaja ja entinen opetusministeri Sari Sarkomaa esitti yksityiskoulujen kotikuntakorvauksesta kirjallisen kysymyksen jo vuonna 2020. Sarkomaan mukaan päätös on merkittävä askel opetuksen järjestämisen vahvistamisessa ja lasten yhdenvertaisen oikeuden koulutukseen turvaamisessa.

Iltalehden artikkelissa Sarkomaa toteaa, etttä muutos vaikuttaa yli 20 000 lapseen ja nuoreen, jotka käyvät peruskoulua yksityisen toimijan ylläpitämässä koulussa. Monille lapsille ja perheille tämä koulu toimii heidän omana lähikoulunaan.

Sarkomaa korostaa IL:n jutussa myös sitä, että oppilaiden, opettajien ja perheiden kannalta on ollut suuri epäkohta, että lähikoulun rahoitus voi olla heikompi kuin naapurialueella porrastuksen vuoksi. Hänen mielestä oppilaiden yhdenvertaisuuden turvaamiseksi oli välttämätöntä, että tämä asia vihdoin korjataan.

OAJ on sekin ottanut kantaa

Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että myös Opetusalan Ammattijärjestö OAJ on tuonut esille tämän asian. Vuonna 2018 se ehdotti, että kaikkia opetuksen järjestäjiä tulisi kohdella tasapuolisesti. Yksityiset koulut toimivat saman opetussuunnitelman mukaan, eikä niillä ole mahdollisuutta paikata rahoitusvajetta esimerkiksi verojen tai maksujen keräämisellä, mikä sinänsä on hyvä asia. Tällaisessa tilanteessa korostuu kuitenkin yhteiskunnan velvollisuus rahoittaa valtioneuvoston luvan saaneita kouluja yhdenvertaisesti.

Lähde: IL 15.9.2024

Lue myös: Esi- ja perusopetuksen tukea vahvistetaan

Jättiluokkien määrä kasvaa

Suomessa on viime vuosina havaittu jättiluokkien, eli suurien opetusryhmien, yleistymistä erityisesti perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa. Tämä kehitys on herättänyt huolta niin opettajien, oppilaiden kuin vanhempienkin keskuudessa. Tässä artikkelissa tarkastelemme jättiluokkien yleistymisen syitä, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja.

Mikä on jättiluokka?

Suomessa ei ole lakisääteisesti määritelty tarkkaa rajaa sille, mikä luokkakoko katsotaan jättiluokaksi. Käytännössä jättiluokka viittaa kuitenkin huomattavan suureen luokkakokoon, joka ylittää Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) suosituksen. OAJ suosittelee enintään 20 oppilasta per luokka perusopetuksessa, ja ensimmäisten ja toisten luokkien osalta suositus on 18 oppilasta.

Jättiluokaksi saatetaan yleensä kutsua luokkia, joissa on 30 tai enemmän oppilasta.

Syyt jättiluokkien yleistymiseen

Jättiluokkien yleistyminen johtuu useista tekijöistä, joita ovat mm. resurssien puute, väestönkasvu ja kaupungistuminen sekä uudet opetusmenetelmät.

Taloudelliset paineet ovat johtaneet koulujen budjettien kiristämiseen. Kunnilla ei välttämättä ole varaa palkata tarpeeksi opettajia, mikä johtaa luokkien yhdistämiseen ja suurempiin opetusryhmiin.

Tietyillä alueilla väestö kasvaa nopeasti, mikä lisää painetta koulujen kapasiteettiin. Kaupungistumisen myötä suuria kouluja on keskitetty tiheästi asutuille alueille, mikä voi myös lisätä oppilasmääriä.

Jotkut koulut ovat siirtyneet käyttämään suurempia opetusryhmiä, koska ne uskovat, että modernit opetusmenetelmät ja teknologia voivat tukea oppimista suurissa ryhmissä. Tämä on kuitenkin kiistanalaista, ja monet ovat huolissaan oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomiotta jättämisestä.

Mitä laki sanoo?

Lain mukaan ei ole asetettu rajoitusta sille, kuinka monta oppilasta perusopetuksen luokassa voi olla. Opetusalan Ammattijärjestö (OAJ) suosittelee kuitenkin, että luokassa olisi korkeintaan 20 oppilasta. Perusasteen ensimmäisten ja toisten luokkien osalta suositus on 18 oppilasta.

Helmikuussa OAJ:n tekemän jäsenkyselyn tulokset osoittavat, että luokanopettajien suurin huolenaihe on liian suuret ryhmäkoot. Kyselyyn vastasi 1 500 jäsentä. Heistä yksi seitsemästä kertoi työskentelevänsä luokassa, jossa oli 30 tai enemmän oppilasta.

Jättiluokkien vaikutukset oppilaille ja opettajille

Jättiluokilla voi olla merkittäviä vaikutuksia sekä oppilaille että opettajille arjessa.

Suuremmissa luokissa oppilaiden henkilökohtainen vuorovaikutus opettajan kanssa voi vähentyä. Tämä voi heikentää oppilaiden yksilöllistä tukea ja palautetta, mikä voi vaikuttaa heidän oppimiskokemukseensa ja akateemiseen suoritukseensa.

Opettajien työmäärä kasvaa suurten ryhmien myötä, mikä voi johtaa lisääntyneeseen stressiin ja uupumukseen. Opettajien on vaikeampaa hallita suuria ryhmiä ja tarjota yksilöllistä tukea. Tämä johtaa ainakin osalla perheistä väistämättä siihen, että yksityisopetus otetaan tavanomaisen koulunkäynnin rinnalle.

Opettajan huomiosta kilpailevat äänekkäästi ja häiritsevästi käyttäytyvät oppilaat, jolloin hiljaiset ja ujot jäävät huomiotta ja ilman tarvitsemaansa kannustusta. Tämä johtaa siihen, että opettaja joutuu käyttämään enemmän aikaa kurinpitotehtäviin, mikä heikentää opetuksen laatua ja vaikeuttaa syvällisten aiheiden käsittelyä. Lisäksi opettajalla ei välttämättä ole tarpeeksi aikaa varmistaa, että jokainen oppilas on ymmärtänyt opetetun aiheen kuten on tarkoitus.

Jättiluokissa voi olla haastavaa luoda yhteisöllisyyttä ja ylläpitää hyvää luokkahenkeä. Tämä voi vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin ja sitoutumiseen koulunkäyntiin.

Opettajista on pulaa

OAJ:n mukaan erityistä tukea tarvitsevat oppilaat vaativat luokkakoon laskennassa kahden oppilaan resurssit. Vieraskielisen ja tehostettua tukea tarvitsevan oppilaan lasketaan vastaavan 1,5 oppilaan resursseja.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos luokassa on yksi erityistä tukea tarvitseva oppilas ja kaksi vieraskielistä oppilasta, luokan maksimikoko voisi olla 16 ekaluokkalaista opettajaa kohden. Tässä mallissa erityisopettaja voisi myös opettaa osan aikaa tukea tarvitsevia oppilaita.

Mahdolliset ratkaisut jättiluokkien ongelmaan

Ratkaisuja jättiluokkien ongelmaan on olemassa, mutta niiden toteuttaminen vaatii resursseja ja suunnittelua.

Kouluille tulisi tarjota enemmän resursseja, jotta ne voivat palkata lisää opettajia ja pienentää luokkakokoja.
Koulut voisivat kehittää strategioita luokkakokojen hallitsemiseksi, kuten oppilaiden jakaminen pienempiin ryhmiin tai erillisiin opetusjaksoihin.
Teknologian ja innovatiivisten opetusmenetelmien avulla voidaan luoda tehokkaampia tapoja opettaa suurissa ryhmissä, mutta tämä vaatii huolellista suunnittelua ja koulutusta.
Opettajien tulisi saada enemmän tukea ja mahdollisuuksia yhteistyöhön, jotta he voivat paremmin hallita suuria luokkia ja tarjota yksilöllistä tukea oppilaille.

Jättiluokkien yleistyminen on monimutkainen ilmiö, joka vaatii huolellista tarkastelua ja suunnittelua. Tärkeintä on varmistaa, että oppilaat saavat laadukasta opetusta ja yksilöllistä tukea riippumatta luokan koosta.

Lähteet:

HS kertoo koulun arjesta Espoossa

Arjen kokemus peruskoulussa Espoossa kuvastuu jatkuvana väkivallan ilmiönä, jossa jotkut oppilaat eivät epäröi kohdistaa aggressiotaan myös aikuisiin. Helsingin Sanomat julkaisi 18.4.2024 jutun, jossa haastateltiin kolmea opettajaa.

Haastatellut jakavat kokemuksiaan siitä, millaista on työskennellä tavallisessa koululuokassa, jossa on sellaisia oppilaita, jotka hyötyisivät ammattiavusta. Oireilevien lasten haasteet heijastuvat koko luokan opetukseen ja päivittäiseen toimintaan.

Lapsi, joka osoittaa väkivaltaisia taipumuksia itseään tai muita kohtaan, saattaa jäädä kiinni perusopetuksen ryhmään.

Julkisuudessa oli paljon keskustelua esimerkiksi syksyllä 2022 niukkenevista resursseista ja inkluusion periaatteesta, joka takaa lähikouluoikeuden. Jo tuolloin käytiin vilkasta keskustelua siitä, kuinka levoton ja jopa turvaton opiskelu voi olla luokissa, joissa osa oppilaista tarvitsee erityistä tukea, mutta aikuisia ei ole riittävästi vastaamassa näihin tarpeisiin. Jutussa ääneen pääsevät opettajat, mutta heidän henkilöllisyytensä on salattu lasten suojelemiseksi.

Ensimmäisen luokan opettaja

Opettaja kertoo HS:n jutussa, että hänen pienryhmässään on oppilaita, jotka oireilevat väkivaltaisella käytöksellä. Hän toteaa, että yksi näistä oppilaista ei hänen mielestään sovi lainkaan yleisopetukseen. Tämä oppilas ilmentää väkivaltaista käytöstä niin muita lapsia, koulun aikuisia kuin itseäänkin kohtaan. Ongelmat eivät ole olleet yhtä näkyviä päiväkodissa.

Hän mainitsee aiemman kokemuksensa työskentelystä hieman vanhempien lasten kanssa ja kuinka häntä yllätti, kuinka yleistä karkea kielenkäyttö ja loukkaavat puheet ovat jo 7-vuotiailla.

Melkein puolet oppitunnista kuluu näiden tilanteiden läpikäymiseen. Tarrat ovat arjessa korvaamaton työkalu. Jokaisen päivän alussa lapsen kanssa käydään läpi päivän tavoitteet, kuten kaverin lyöminen naulakoiden luona tai positiivinen puhe. Jos tavoitteet saavutetaan, lapsi saa tarran päivän päätteeksi.

Tämä on äärimmäisen tärkeää näille lapsille. Vaikka julkisessa keskustelussa syytetään usein koulua, opettaja korostaisi kodin vastuuta.

Viidennen luokan opettaja

Opettaja Helsingistä, joka opetti viidennellä luokalla, oli alun perin määräaikainen luokanopettaja helsinkiläisessä peruskoulussa. Hänelle tarjottiin mahdollisuutta jatkaa saman viidennen luokan kanssa, mutta hän kieltäytyi.

Hän kertoo, että lapset itsessään olivat ihania yksilöitä, mutta luokalle osui myös todella vahvasti oireilevia lapsia, jotka vaikuttivat koko luokan arkeen. Väkivalta oli päivittäistä. Tuoleja heiteltiin, tönittiin ja jopa miekkailtiin. Opettajan mukaan lapsi hyökkäsi myös hänen kimppuunsa ja joskus satutti itseään.

Yksi lapsi oli usein poissa, mutta hänen ollessaan paikalla suurin osa oppinneista meni tilanteiden rauhoitteluun tai hänen etsimiseensä, jos hän oli karannut luokasta.

Opettajan mukaan asiasta oltiin yhteydessä kaikkiin mahdollisiin tahoihin, ja palavereja pidettiin viikoittain. Hän mainitsee, että lastenpsykiatrille ei päästy, ja sairaalakouluun lapsi oli kuulemma liian hyvässä kunnossa.

Hänen mielestään eräs lapsi ei ollut sopiva yleisopetukseen, mutta vaihtoehtoisia paikkoja ei ollut saatavilla. Henkilökohtaista avustajaa ei myöskään voitu saada lapsen tueksi.

HS:n jutun mukaan opettaja on työskennellyt monessa eri koulussa. Jokaisessa luokassa oli oppilaita, joiden paikka olisi paremminkin jossain muualla kuin yleisopetuksessa. Hänen mukaansa tarvittaisiin todellista ja selkeää apua näille lapsille. Sekä vanhemmilta, lastensuojelulta että lastenpsykiatrialta tuli aina tismalleen sama näkemys: koulun tulisi ratkaista nämä ongelmat.

Yläkoulun opettaja

Alueella, jossa yläkoulu sijaitsee on sellainen, jossa perheet kohtaavat runsaasti työttömyyttä ja mielenterveysongelmia. Vanhempien koulutustason ollessa matala ja maahanmuuttajataustaisten perheiden määrän ollessa suuri, ongelmia on kerääntynyt paljon.

Espoossa pyritään pääasiassa ohjaamaan kaikki lapset lähikouluihinsa. Tästä syystä koulussa on paljon oppilaita, joilla on psyykkisiä haasteita. Fyysistä väkivaltaa ilmenee jatkuvasti oppilaiden keskuudessa, ja jopa koulun henkilökuntaan on kohdistunut väkivaltaa.

Huomattava osa oppitunneista käytetään väkivaltatilanteiden selvittämiseen ja osapuolten tunnistamiseen.

Pelkästään Espoossa on satoja oppilaita, jotka eivät käy koulua, koska kouluun tuleminen ahdistaa heitä. Koulussa koetaan olevan liikaa ärsykkeitä ja meteliä, mikä lisää nuorten masennuksen ja paniikkihäiriöiden riskiä.

Suuri haaste on huoltajien osuus. Usein opettajaa syytetään lasten ongelmista, ja joskus opettajaa leimataan rasistiksi. Nuoria on kotona opetettu, ettei opettajaa tarvitse kunnioittaa, ja vanhemmat reagoivat Wilma-viesteihin aggressiivisesti.

Koulussa pyritään hallitsemaan tilanteita pedagogisin keinoin, mutta muita vaihtoehtoja on vähän tarjolla. Kurinpitotoimet rajoittuvat lähinnä kasvatuskeskusteluihin ja jälki-istuntoihin, mutta nämä eivät aina ole tehokkaita ja nuoret saattavat tulla sinne vain aiheuttamaan häiriötä. Oppilashuollon resurssit ovat hyvin vähäiset, ja aikuisia tarvittaisiin paljon enemmän.

Tällä hetkellä koulu on eräänlainen eristäytynyt tila muusta yhteiskunnasta, jossa väkivaltaa voidaan tehdä ilman samanlaisia seuraamuksia kuin mitä siitä koituisi esimerkiksi ostoskeskuksessa.

Lähde: HS 18.4.2024

Lue seuraavaksi:

Poimintoja eduskunnan koulutusta koskevasta keskustelusta 17.4.2024

Orpon hallitus pyrkii vähentämään koulutuksen keskittymistä ja nostamaan väestön koulutustasoa. Jatkossa uuden opiskelupaikan saaminen edellyttäisi luopumista muista saman tai alempiarvoisista korkeakoulututkintoihin johtavista opiskeluoikeuksista.

Tällä hetkellä yli neljäsosa opiskelupaikoista myönnetään opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) mukaan opiskelijoille, joilla on jo opiskelupaikka korkeakoulussa tai vähintään yksi samantasoinen korkeakoulututkinto.

Yhden paikan sääntö

OKM pyrkii vähentämään koulutuksen keskittymistä lainsäädännön avulla käyttäen niin kutsuttua yhden paikan sääntöä. Tämä tarkoittaa, että jatkossa uuden opiskelupaikan vastaanottaminen edellyttää luopumista muista saman tai alempiarvoisista korkeakoulututkintoihin johtavista opiskeluoikeuksista.

Tällä hetkellä tämä sääntö on voimassa siirtovalinnoissa, mutta tulevaisuudessa sitä sovellettaisiin myös korkeakoulujen yhteishaussa ja erillisvalinnoissa.

Asiasta kertovassa tiedotteessa tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala (kok.) toteaa, että yhden opiskelupaikan periaate vähentää pätevyystodistusten kasaantumista samoille yksilöille. Tämä on merkittävä muutos, joka nostaa suomalaisten koulutustasoa. Kuitenkin haluamme edelleen mahdollistaa alalta toiselle siirtymisen. Multalan mukaan on epäoikeudenmukaista, jos alanvaihto tulee liian vaikeaksi.

Hallitus pyrkii helpottamaan opiskelijoiden mahdollisuutta vaihtaa alaa

Hallitus pyrkii helpottamaan opiskelijoiden mahdollisuuksia vaihtaa alaa ja vähentämään tarvetta suorittaa useita samantasoisia korkeakoulututkintoja. Tämä edellyttää kuitenkin myös korkeakouluilta omia toimia.

Siirtohaut ja muut vastaavat keinot ovat korkeakoulujen päätösvallassa. Alanvaihdon sujuvoittaminen auttaisi myös vähentämään nuorten paineita ja stressiä. Keskustelua siitä, miten alanvaihtoa voidaan helpottaa lisää, käydään jatkossakin.

Kehysriihessä leikattiin ammatillisesta koulutuksesta

Hallitus päätti kehysriihessä vähentää ammatillisen koulutuksen rahoitusta 100 miljoonalla eurolla. Hallituksen suunnitelman mukaan leikkaukset eivät vaikuttaisi oppivelvollisiin eivätkä niihin, joilla ei ole aiempaa ammatillista koulutusta.

Sen sijaan tavoitteena on kohdistaa leikkaukset aikuisiin, joilla on jo olemassa olevia tutkintoja, opetusministeri Henriksson kertoi eduskunnassa keskiviikkona. Hän lisäsi, että tarkempia yksityiskohtia keskustellaan ministeriössä.

Hallitus vahvistaa sitoutumistaan perusopetuksen tukemiseen. Tällä hallituskaudella siihen kohdennetaan lisäksi 200 miljoonaa euroa. Tämä näkyy Henrikssonin mukaan konkreettisesti uudistuksissa, jotka edistävät lukutaitoa ja perustaitoja. Oppilaiden ja opiskelijoiden osaamistaso on heikentynyt merkittävästi. Oppimisen tuen uudistaminen on merkittävä askel, ja siihen investoidaan noin sata miljoonaa euroa.

Henrikssonin mukaan hallitus ei vähennä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen resursseja vaan päinvastoin lisää niitä. Lisäksi hän mainitsi eduskunnassa, että alakouluihin tulee kaksi lisätuntia äidinkieltä ja yksi lisätunti matematiikkaa.

Koulukiusaamisen vastaiseen työhön 5 miljoonaa euroa

Henriksson ilmoitti, että hallitus hyväksyi erillisen ohjelman lasten hyvinvoinnin edistämiseksi ja suuntaa viisi miljoonaa euroa kiusaamisen vastaiseen toimintaan.

Hänen mukaansa nuorisotyö kouluissa on yksi tapa edistää oppilaiden hyvinvointia kouluympäristössä. Tällä hallituskaudella sille on ensimmäistä kertaa taattu pysyvä rahoitus.

Sosiaalinen media ja älypuhelimet keskustelussa

Kansanedustajat painottivat aikuisten vastuuta ja ilmaisivat huolensa älypuhelinten ja sosiaalisen median haitoista. Keskustelun taustalla oli kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajien yhteinen aloite.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa Sari Sarkomaa (kok.) vaati toimia sosiaalisen median haittojen korjaamiseksi. Perussuomalaiset pyrkii palauttamaan pienryhmät kouluihin parantaakseen oppimisrauhaa.

Sara Seppänen Perussuomalaisista painotti, että koulut tarvitsevat lisää henkilökohtaista vuorovaikutusta ja välittämistä sekä vähemmän riippuvuutta digitaalisista välineistä ja puhelimista.

Seppänen korosti, että ei ole kenenkään etu, jos opetustunnit kuluivat toistuviin järjestyksenpitotehtäviin. Vaikka inkluusio on hieno ajatus, Seppänen totesi, että se ei todellisuudessa auta niitä, jotka tarvitsevat eniten apua.

Hänen mukaansa kiusaaminen ja epäsopiva sisältö ovat siirtyneet yhä enemmän puhelimiin, missä pahan sanominen on helpompaa kuin kasvotusten. Seppänen esitti, että kännykkäkielto kouluissa olisi hyödyllinen mielenterveyden kannalta.

Seppänen myös ihmetteli, miksi meillä Suomessa tarvitaan jatkuvasti vain enemmän opettajia, sosiaalityöntekijöitä, koulupsykologeja, masennuslääkkeitä, ADHD-lääkkeitä ja psykiatreja, kun lapsia on kuitenkin aiempaa vähemmän.

Kansanedustajien parannusehdotukset

Päivi Räsänen Kristillisdemokraateista korosti, että lasten hyvinvoinnin perustan muodostavat heidän perheensä. Hän korosti, että mikään viranomais- tai palvelujärjestelmä ei lopulta voi korvata perhettä kasvattajana.

Jos perhe ei pysty täyttämään tehtäväänsä, yhteiskunta ei suurillakaan investoinneilla voi täysin korjata vahinkoja. Räsänen korosti kotien ja perheiden merkityksen tunnistamista, tunnustamista ja arvostamista sekä niiden tukemista kaikessa päätöksenteossa.

Kansanedustajat esittivät konkreettisia toimenpiteitä kiusaamisen vähentämiseksi. Sarkomaa ehdotti esimerkiksi säännöllisten nimettömien kyselyjen toteuttamista kouluissa kiusaamisen ja väkivallan selvittämiseksi. Harry Harkimo Liike Nytistä, joka itsekin koki koulukiusaamista aiemmin, taas kannatti tunne- ja kaveritaitojen opetuksen lisäämistä ja sen tekemistä pakolliseksi osaksi opetussuunnitelmaa.

Lähteet:

IL 17.4.2024
IL 17.4.2024
Eduskunnan keskustelu 17.4.2024
Kouvolan Sanomat 17.4.2024

Lue myös: HS:n jutussa kokemuksia Espoon kouluista kolmen opettajan kertomana

Koulukiusaamiseen ja väkivallan puuttumiseen peruskouluissa kehitellään uutta mallia Kouvolassa

Kouvolan Sanomissa 15.4. julkaistun jutun mukaan Kouvolassa luodaan uutta strategiaa, joka puuttuu koulukiusaamiseen ja väkivaltaan peruskouluissa. Vastaavanlainen malli on jo käytössä monessa muussakin kaupungissa, kuten Imatran, Kotkan ja Rovaniemen vastaavista malleista.

Artikkelin mukaan tämä suunnitteilla oleva kolmijakoinen malli sisältää kolme päävaihetta. Ensimmäinen vaihe keskittyy kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, toinen vaihe käsittää kiusaamistilanteisiin ja väkivaltaan puuttumisen, kun taas kolmas vaihe keskittyy tilanteiden seurantaan. Toimintamallin suunnitelma on KS:n mukaan tarkoitus saada valmiiksi ensi syksyä varten, jolloin se otetaan käyttöön Kouvolan alueen peruskouluissa.

Lähteenä käytettyyn juttuun pääset tästä.

Kiusaaminen raaistunut työryhmän mukaan

KS:n jutussa kerrotaan, että kiusaaminen on havaintojen mukaan raaistunut aikaisemmasta. Kouvolan kaupunki on perustanut monialaisen, noin 20 jäsenen ryhmän, johon kuuluu eri alojen ammattilaisia. Näitä ovat mm. koulun ja nuorisopalveluiden työntekijät, lastensuojelun edustajat, poliisit ja useiden järjestöjen jäsenet, sekä opetus- ja kasvatuslautakunnan ja nuorisovaltuuston edustajat.

Työryhmä on KS:n mukaan toteuttanut kyselyn, jonka tulosten mukaan kiusaamistilanteet ovat kärjistyneet verrattuna aiempiin vuosiin. Useat ovat havainneet, että kiusaaminen ja väkivalta koskettavat yhä nuorempia ja että väkivallan laatu on muuttunut vakavammaksi. Kiusaamistavat ovat muuttuneet. Kiusaaminen ei enää rajoitu pelkästään kouluihin, harrastuksiin tai vapaa-ajanviettopaikkoihin, vaan se on levinnyt sosiaalisen median myötä kaikkialle.

Perheet otetaan mukaan tiiviisti

Perheiden osallistuminen on uudessa mallissa avainasemassa. Kouvolan kaupungin ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattori Laura Sillanpää korostaa KS:n jutussa, että kiusaamisen ennaltaehkäisy alkaa jo varhaiskasvatuksesta. Sillanpään lisäksi vastuuhenkilöitä ovata Kouvolan opetuspalvelupäällikkö Johanna Lindstedt ja Korian koulun rehtori Sinikka Kytömäki.

Ennaltaehkäisyyn sisältyy muun muassa perheiden tukeminen jokapäiväisessä elämässä sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettelu. Perusopetuksessa toteutetaan ennaltaehkäiseviä toimia muun muassa kiusaamisen vastaisilla oppitunneilla ja tukioppilastoiminnalla. Kiusaamiseen ja väkivaltaan puuttumista varten laaditaan tarkka toimintasuunnitelma, joka ohjaa toimintaa vaihe vaiheelta. Jos jo toteutetut toimenpiteet eivät ratkaise tilannetta, seuraavat askeleet ovat aina valmiina suunniteltuna, kerrotaan artikkelissa.

Esimerkiksi kouluympäristössä kiusaamistilanteiden käsittely alkaa tavallisesti oppilaiden omien opettajien toimesta. Pienissä ja yksittäisissä riitatilanteissa opettajan väliintulo voi usein riittää. Mutta jos kyse on vakavammasta tilanteesta, koulun kiusaamisen vastaava tiimi tarkastelee asiaa laajemmin. Tarvittaessa mukaan voidaan ottaa myös ulkopuolisia asiantuntijoita. Lasten perheiden aktiivinen osallistuminen jokaisessa vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää, kertoo jutussa haastateltu Kytömäki.

Seurannan merkitys korostuu, sillä se tarkoittaa sitä, että aikuiset jatkavat tilanteen seuraamista myös sen jälkeen, kun asia on käsitelty. Osapuolilla on tarvittaessa mahdollisuus saada apua ja tukea koulun ulkopuolisilta ammattilaisilta toipuakseen tapahtuneesta. On tärkeää muistaa, että kiusaaja on myös lapsi, joka tarvitsee tukea ja apua, Sillanpää huomauttaa jutussa.

Mallia monesta kaupungista

Kouvolan Sanomien artikkelissa kerrotaan, että vastaavanlaista mallia on hyödynnetty jo muissakin kaupungeissa, kuten Rovaniemellä, Imatralla ja Kotkassa. Samoin Helsingin kiusaamisen vastaisesta toimintamallista on etsitty ideoita uuteen malliin. Mallissa korostuvat positiivinen koulukulttuuri, kiusaamisen tunnistaminen ja toipumisen tukeminen.

Työryhmään kuuluva Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kaakkois-Suomen piirin nuorisotoiminnan päällikkö Maiju Vesa kertoo Kouvolan Sanomille, että Helsingin mallissa positiivisia piirteitä ovat esimerkiksi lisätty tunnetaitojen opetus, jatkuva ryhmäytys koko peruskoulun ajan ja sähköinen ilmoitusjärjestelmä, jonka avulla nuoret voivat raportoida kokemuksistaan nopeasti ja turvallisesti. Tämän avulla pyritään Vesan mukaan vahvistamaan yhteisöllisyyttä ja siten vähentämään kiusaamista. Kiusaamistilanteiden ratkaisemisessa kiusattua voisi auttaa se, että hän saisi itse valita tuekseen aikuisen, jonka kokee luotettavaksi.

Kiva koulu -periaatetta jatketaan

Turun yliopiston kehittämä ”Kiva koulu” -ohjelma on suunniteltu tehokkaaksi työkaluksi kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, kiusaamistilanteisiin puuttumiseen ja tilanteiden jatkuvaan seurantaan. Ohjelma otettiin käyttöön valtakunnallisesti vuonna 2009.

KS:n mukaan Kouvola osallistuu ohjelmaan maksamalla vuotuista lisenssimaksua. Kunnan maksuosuus määräytyy oppilaiden lukumäärän perusteella, ja lisenssimaksun hinnoittelu on 60 senttiä oppilasta kohden lukuvuodessa. Kouvolan kaupungin peruskouluissa opiskelee vuonna 2023–2024 noin 6 800 oppilasta. Kaupunki maksaa näin ollen ohjelmasta noin 4 000 euroa vuodessa.

Uusi toimintamalli ei jutussa haastatellun Kytömäen mukaan merkittävästi muuta Kouvolan koulujen lähestymistapaa kiusaamiseen. Kouvolassa on laajalti otettu käyttöön ”Kiva koulu” -ohjelma, joka sai erityistä kiitosta työryhmän tekemässä kyselyssä, erityisesti alakoulujen osalta.

Kytömäen mukaan koulut näkevät tämän uuden kiusaamiseen ja väkivaltaan puuttumisen mallin ensisijaisesti mahdollisuutena vahvistaa toimintaansa eli sitoutumalla toimintamalliin,

Miten uusi toimintamalli eroaa kiva koulusta?

Jutussa haastatelllut Kytömäki ja Sillanpää molemmat korostavat, että suurin ero tekeillä olevassa kiusaamisen vastaisessa toimintamallissa verrattuna aiempiin malleihin on se, että siihen osallistuu useita eri toimijoita. Heidän mukaansa erilaiset toimijat tekevät jo omalla tahollaan paljon kiusaamisen ehkäisemiseksi. Tavoitteena uudessa mallissa on saavuttaa tiiviimpää yhteistyötä ja hyödyntää olemassa olevia resursseja tehokkaammin.

KS:n jutussa kerrotaan, että Kouvolan nuorisovaltuusto teki viime keväänä valtuustoaloitteen, jossa vaadittiin koulukiusaamisen vastaisen työryhmän perustamista. Aloitteen mukaan nykyiset kiusaamisen vastaiset ohjelmat eivät vastaa oppilaiden tarpeita riittävästi.

Lue myös: Pakollinen koulun vaihto kiusaajan osalta yksi vaihtoehto

Pakollinen koulun vaihto kiusaajan osalta yksi vaihtoehto

Viime viikon Vantaan kouluampumistapauksen jälkeen kiusaamisen ja lasten sekä nuorten hyvinvoinnin merkitys on herättänyt laajaa keskustelua. Poliisi on vahvistanut, että 12-vuotiaan epäillyn ampujan taustalla oli kiusaaminen, mikä saa monet pohtimaan, miten kiusaamiseen pitäisi puuttua.

Tässä yhteydessä kiusaamisella viitataan erilaisiin vakaviin väkivallan ja häirinnän muotoihin. Ylen toimitus kysyi asiantuntijoilta, mitä keinoja he suosittelevat kiusaamisen torjuntaan. Yksi näistä keinoista on KiVa-koulu, joka on saanut osakseen myös paljon kritiikkiä.

KiVa-koulun käyttöön on tärkeää perehtyä huolellisesti

Ylen jutun mukaan KiVa Koulu -toimintamallin tehokkuudesta on ollut hyvin erilaisia kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin. Jutussa haastateltava, opettajaksi opiskelevalla Aleksilla on omakohtaista kokemusta koulukiusaamisesta nuoruudessaan. Hänen tapauksessaan KiVa-malli ei tuottanut toivottua tulosta.

Jutussa kerrotaan, että Aleksin mukaan koulun käyttämät keinot KiVa-ohjelman puitteissa eivät auttaneet vaan päinvastoin, ne saattoivat jopa pahentaa tilannetta.

Yle on haastatellut myös kouluvalmentajaa ja opettajaa Itä-Uudeltamaalta, Mikko Silvennoista. Hän ymmärtää KiVa-koulun kritiikin eikä henkilökohtaisesti pidä sitä täysin valmiina ratkaisuna. Hänen mukaansa KiVa-koulu vaatii päteviä ihmisiä, jotka ovat syventyneet kiusaamisen monimutkaisuuteen ja siihen liittyvään tutkimukseen ja käytäntöön. Silvennoisen mukaan on huomioitava, että jos KiVa-toiminta ei näytä toimivan, on ensin tarkasteltava, onko se integroitu kunnolla osaksi koulun arkea.

Mikä KiVa-koulu?

KiVa koulu -ohjelma keskittyy ennaltaehkäisyyn. Se sisältää oppitunteja, joilla käsitellään tunnetaitoja, ryhmäpaineen vaikutuksia, kiusaamista ja turvallisten tilojen luomista.

Yli 800 koulua Suomessa on ottanut käyttöön KiVa Koulu -ohjelman, ja sen käyttö on laajentunut yli 20 eri maahan Suomen ulkopuolella.

Ohjelma on suunnattu peruskoulun oppilaille, ja siinä on erityiset moduulit kullekin luokka-asteelle: 1−3, 4−6 ja 7−9. Tämä käytännössä kattaa koko oppivelvollisuusiän ikähaarukan. Lisäksi välillisesti kohderyhmään kuuluvat myös opettajat ja lasten vanhemmat, joille jaetaan tietoa koulukiusaamisesta, sen ennaltaehkäisystä ja siihen puuttumisesta.

Kiusaamistilanteissa noudatetaan kuusivaiheista prosessia, jossa erityisroolissa on nimetty KiVa-tiimi.

Ensiksi selvitetään, onko kyse systemaattisesta, jatkuvasta kiusaamisesta, yksittäistapauksesta vai mahdollisesta väärinkäsityksestä. Koulutiimi käy ensin keskusteluja osapuolten kanssa yksilöllisesti ja sitten ryhmässä. Luokanohjaaja taas neuvottelee muutamien luokkatoverien kanssa siitä, miten he voisivat tukea kiusattua.

Tarvittaessa vanhemmilta pyydetään koululle osallistumista asian selvittämiseen, mutta pääasiassa keskustelut käydään koulun henkilökunnan ja oppilaiden välillä.

Tapaamisten jälkeen sovitaan seurantakeskustelusta, jossa varmistetaan kiusaamisen loppuminen. Ylen jutussa haastatellun KiVa-koulun kehittäjän, psykologi Christina Salmivallin mukaan tämä keskustelu jää usein pitämättä.

Hän ilmaisee Ylen jutussa suurta turhautumista kritiikistä, jota ohjelma on saanut. Hänen mukaansa monissa arvosteluissa ohjelmaa on käytetty virheellisesti tai puutteellisesti, usein johtuen kiireestä tai resurssien puutteesta.

Verso-toiminta

Ylen jutussa kerrotaan lyhyesti myös verso-toiminnasta. Se on jutun mukaan on tehokas keino kiusaamisen ennaltaehkäisyssä, kun sitä käytetään asianmukaisesti. Vertaissovittelussa kokeneemmat oppilaat toimivat nuorempien oppilaiden riitojen välittäjinä.

Koulutetut sovittelijat ohjaavat osapuolia löytämään itse ratkaisun tilanteeseen. Mikäli sovittelu ei tuota tulosta, aikuisjohtoinen sovittelu otetaan käyttöön. Verso-menetelmässä vanhemmat oppilaat siis tarjoavat apua ja tukea nuoremmille oppilaille.

Kouluvalmentaja Mikko Silventoisen mukaan vanhempien oppilaiden osallistuessa nuorempien oppilaiden pienten riitojen selvittämiseen, se osoittautuu monesti tehokkaammaksi. Lasten reaktiot toisiinsa ovat Silventoisen kokemuksella usein erilaisia kuin aikuisilla.

Vertaissovittelijat noudattavat sovittelutilanteissa Verso-protokollaa, jonka tuloksena syntyy sopimus käyttäytymisen muuttamisesta. Sovituksessa on viikon mittainen seurantajakso, jonka jälkeen oppilaat tapaavat uudelleen. Tällöin tarkastellaan, ovatko he noudattaneet sovittuja sääntöjä.

Verso-menetelmää ei ole tarkoitettu kiusaamistapausten selvittämiseen, vaan pikemminkin yksittäisten konfliktien ja pienten riitojen käsittelyyn.

Kouluvalmentaja

Kouluvalmentajat pyrkivät tukemaan oppilaita koulunkäynnissä, auttamaan heitä pysymään koulussa, nauttimaan siellä ja menestymään. Työskentely tapahtuu yhteistyössä opettajien, huoltajien ja muiden sidosryhmien kanssa.

Kouluvalmentaja on avainhenkilö kiusaamistilanteiden selvittämisessä. Hänen tehtävänään on tunnistaa ja käsitellä mahdollisia kiusaamistapauksia vapauttaen samalla opettajien voimavaroja opetustehtäviin. Kouluvalmentaja tapaa oppilaita yksilöllisesti ja ryhmissä sekä käy heidän kanssaan keskusteluja.

Kouluvalmentajan päätehtävänä on ennaltaehkäistä riitoja ja kiusaamista. Tämä tehtävänimike on luotu tukemaan opettajia keskittymään tehokkaammin opetustehtäviin.

Kiusaamisen hallinta vuodessa tai pakollinen koulunvaihto: näin tiivistyy kiusaamisen rajoittaminen

Vakavimmat kiusaustapaukset ratkaistaan usein koulun vaihtamalla. Vaikka usein kiusatun on vaihdettava koulua, Ylen jutussa haastateltu, Oulun normaalikoulussa katsomus- ja historian sekä psykologian opetuksesta vastaava opettaja Juha Mikkonen painottaa, että kiusaajan tulisi olla se, joka siirtyy toiseen oppilaitokseen.

Kiusaaminen saattaa jatkua vuosia ja joissakin tapauksisssa kiusaamisen vaikeimmat tapaukset eivät ratkea helposti edes koulunvaihdolla. Vaihto ei aina ole mahdollinen vaihtoehto.

Koulun säännöt ja määräykset ovat usein tulkinnanvaraisia kiusaamistapauksissa. Jokaisella oppilaalla on oikeus turvalliseen kouluympäristöön.

Mikkosen ehdotus Ylen jutussa on se, että vakavissa haukkumis- tai väkivaltatapauksissa ongelma tulisi ratkaista vuoden kuluessa. Jos tämä ei ole mahdollista, kiusaajan tulisi vaihtaa koulua ja mieluiten liittyä tukiryhmään, jossa hän voi käsitellä esimerkiksi väkivallan hallintaa. Tällainen toiminta opettaisi kiusaajalle, että teoilla on seurauksia. Monelle 15-vuotiaalle voi olla iso yllätys joutua vaihtamaan koulua.

Vakavan kiusaamisen vahingonkorvaus

Alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa, mikä tekee vahingonkorvausten saamisen vaikeaksi koulukiusaamistapauksissa. On keskusteltu vahingonkorvauksien automaattista vaatimista rikostapauksissa. Vastuun korvauksista kantaisi kiusaajan huoltaja.

Alle 15-vuotiaan pahoinpitelijän tai kiusaajan ei ole mahdollista saada rikosoikeudellista tuomiota, koska he eivät ole rikosoikeudellisesti vastuussa. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että kiusattu joutuu olemaan poissa koulusta, kun koulun toimenpiteet eivät riitä hänen suojelemiseensa.

Mikkonen toivoo, että poliisi arvioisi kiusaamisen täyttääkö se rikoksen tunnusmerkit jo varhaisessa vaiheessa. Jos näin on, vahingonkorvausvaatimus tulisi automaattisesti. Huoltaja olisi vastuussa korvausten maksamisesta.

Tällä hetkellä kiusatulla tai hänen huoltajillaan pitäisi olla niin paljon henkisiä resursseja, että he jaksaisivat viedä tapauksen oikeuteen, vaatia vahingonkorvausta ja käydä koko prosessin läpi.

Lähteet:

Lue myös: