Arjen kokemus peruskoulussa Espoossa kuvastuu jatkuvana väkivallan ilmiönä, jossa jotkut oppilaat eivät epäröi kohdistaa aggressiotaan myös aikuisiin. Helsingin Sanomat julkaisi 18.4.2024 jutun, jossa haastateltiin kolmea opettajaa.
Haastatellut jakavat kokemuksiaan siitä, millaista on työskennellä tavallisessa koululuokassa, jossa on sellaisia oppilaita, jotka hyötyisivät ammattiavusta. Oireilevien lasten haasteet heijastuvat koko luokan opetukseen ja päivittäiseen toimintaan.
Lapsi, joka osoittaa väkivaltaisia taipumuksia itseään tai muita kohtaan, saattaa jäädä kiinni perusopetuksen ryhmään.
Julkisuudessa oli paljon keskustelua esimerkiksi syksyllä 2022 niukkenevista resursseista ja inkluusion periaatteesta, joka takaa lähikouluoikeuden. Jo tuolloin käytiin vilkasta keskustelua siitä, kuinka levoton ja jopa turvaton opiskelu voi olla luokissa, joissa osa oppilaista tarvitsee erityistä tukea, mutta aikuisia ei ole riittävästi vastaamassa näihin tarpeisiin. Jutussa ääneen pääsevät opettajat, mutta heidän henkilöllisyytensä on salattu lasten suojelemiseksi.
Ensimmäisen luokan opettaja
Opettaja kertoo HS:n jutussa, että hänen pienryhmässään on oppilaita, jotka oireilevat väkivaltaisella käytöksellä. Hän toteaa, että yksi näistä oppilaista ei hänen mielestään sovi lainkaan yleisopetukseen. Tämä oppilas ilmentää väkivaltaista käytöstä niin muita lapsia, koulun aikuisia kuin itseäänkin kohtaan. Ongelmat eivät ole olleet yhtä näkyviä päiväkodissa.
Hän mainitsee aiemman kokemuksensa työskentelystä hieman vanhempien lasten kanssa ja kuinka häntä yllätti, kuinka yleistä karkea kielenkäyttö ja loukkaavat puheet ovat jo 7-vuotiailla.
Melkein puolet oppitunnista kuluu näiden tilanteiden läpikäymiseen. Tarrat ovat arjessa korvaamaton työkalu. Jokaisen päivän alussa lapsen kanssa käydään läpi päivän tavoitteet, kuten kaverin lyöminen naulakoiden luona tai positiivinen puhe. Jos tavoitteet saavutetaan, lapsi saa tarran päivän päätteeksi.
Tämä on äärimmäisen tärkeää näille lapsille. Vaikka julkisessa keskustelussa syytetään usein koulua, opettaja korostaisi kodin vastuuta.
Viidennen luokan opettaja
Opettaja Helsingistä, joka opetti viidennellä luokalla, oli alun perin määräaikainen luokanopettaja helsinkiläisessä peruskoulussa. Hänelle tarjottiin mahdollisuutta jatkaa saman viidennen luokan kanssa, mutta hän kieltäytyi.
Hän kertoo, että lapset itsessään olivat ihania yksilöitä, mutta luokalle osui myös todella vahvasti oireilevia lapsia, jotka vaikuttivat koko luokan arkeen. Väkivalta oli päivittäistä. Tuoleja heiteltiin, tönittiin ja jopa miekkailtiin. Opettajan mukaan lapsi hyökkäsi myös hänen kimppuunsa ja joskus satutti itseään.
Yksi lapsi oli usein poissa, mutta hänen ollessaan paikalla suurin osa oppinneista meni tilanteiden rauhoitteluun tai hänen etsimiseensä, jos hän oli karannut luokasta.
Opettajan mukaan asiasta oltiin yhteydessä kaikkiin mahdollisiin tahoihin, ja palavereja pidettiin viikoittain. Hän mainitsee, että lastenpsykiatrille ei päästy, ja sairaalakouluun lapsi oli kuulemma liian hyvässä kunnossa.
Hänen mielestään eräs lapsi ei ollut sopiva yleisopetukseen, mutta vaihtoehtoisia paikkoja ei ollut saatavilla. Henkilökohtaista avustajaa ei myöskään voitu saada lapsen tueksi.
HS:n jutun mukaan opettaja on työskennellyt monessa eri koulussa. Jokaisessa luokassa oli oppilaita, joiden paikka olisi paremminkin jossain muualla kuin yleisopetuksessa. Hänen mukaansa tarvittaisiin todellista ja selkeää apua näille lapsille. Sekä vanhemmilta, lastensuojelulta että lastenpsykiatrialta tuli aina tismalleen sama näkemys: koulun tulisi ratkaista nämä ongelmat.
Yläkoulun opettaja
Alueella, jossa yläkoulu sijaitsee on sellainen, jossa perheet kohtaavat runsaasti työttömyyttä ja mielenterveysongelmia. Vanhempien koulutustason ollessa matala ja maahanmuuttajataustaisten perheiden määrän ollessa suuri, ongelmia on kerääntynyt paljon.
Espoossa pyritään pääasiassa ohjaamaan kaikki lapset lähikouluihinsa. Tästä syystä koulussa on paljon oppilaita, joilla on psyykkisiä haasteita. Fyysistä väkivaltaa ilmenee jatkuvasti oppilaiden keskuudessa, ja jopa koulun henkilökuntaan on kohdistunut väkivaltaa.
Huomattava osa oppitunneista käytetään väkivaltatilanteiden selvittämiseen ja osapuolten tunnistamiseen.
Pelkästään Espoossa on satoja oppilaita, jotka eivät käy koulua, koska kouluun tuleminen ahdistaa heitä. Koulussa koetaan olevan liikaa ärsykkeitä ja meteliä, mikä lisää nuorten masennuksen ja paniikkihäiriöiden riskiä.
Suuri haaste on huoltajien osuus. Usein opettajaa syytetään lasten ongelmista, ja joskus opettajaa leimataan rasistiksi. Nuoria on kotona opetettu, ettei opettajaa tarvitse kunnioittaa, ja vanhemmat reagoivat Wilma-viesteihin aggressiivisesti.
Koulussa pyritään hallitsemaan tilanteita pedagogisin keinoin, mutta muita vaihtoehtoja on vähän tarjolla. Kurinpitotoimet rajoittuvat lähinnä kasvatuskeskusteluihin ja jälki-istuntoihin, mutta nämä eivät aina ole tehokkaita ja nuoret saattavat tulla sinne vain aiheuttamaan häiriötä. Oppilashuollon resurssit ovat hyvin vähäiset, ja aikuisia tarvittaisiin paljon enemmän.
Tällä hetkellä koulu on eräänlainen eristäytynyt tila muusta yhteiskunnasta, jossa väkivaltaa voidaan tehdä ilman samanlaisia seuraamuksia kuin mitä siitä koituisi esimerkiksi ostoskeskuksessa.
Lähde: HS 18.4.2024
Lue seuraavaksi: