Tänään silmiimme osui todella mielenkiintoinen artikkeli Yleltä ja sitä on käytetty lähteenä tälle artikkelille.
Ylen mukaan, kun kaunokirjoitus poistettiin Suomen koulujen opetussuunnitelmasta, käsialan merkitys ja tyyli muuttuivat. Nykyään yhä useampi oppilas kirjoittaa pääasiassa painokirjaimin, ja sidosteinen kaunokirjoitus on harvinainen näky. Viime aikoina vanha käsiala on kuitenkin herättänyt yllättävää kiinnostusta koululaisten keskuudessa. Lapset haluavat oppia koukeroista kaunokirjoitusta, joka oli aiemmin olennainen osa koulutusta.
Vanha taito palaa koulujen valinnaisaineisiin
Ylen jutussa on otettu esimerkiksi Kouvolan Korian koulu, jossa kaunokirjoitus on palannut osaksi opetusta valinnaisaineena – oppilaiden omasta toiveesta. Neljäsluokkalaiset oppilaat istuvat pulpeteissaan ja piirtävät kärsivällisesti paperille kaunokirjoituksen koukeroisia kirjaimia. Luokanopettaja Katja Sorsa seisoo oppilaidensa edessä, ohjaten heidän kyniensä liikkeitä.
Ylen artikkelia varten haastateltu opettaja Sorsa kertoo olleensa hämmästynyt oppilaiden kysyessä voisivatko he oppia kaunokirjoitusta. Oppilaat olivat hänen kertomansa mukaan innokkaita ja myös todella nopeita oppimaan.
Korian koulu ei Ylen artikkelin mukaan suinkaan ole ainoa paikka, jossa kaunokirjoitus on otettu osaksi opetusta. Myös Turussa ja Oulussa kouluissa opetetaan kaunoa valinnaisena aineena. Oulussa Martinniemen koulun viidesluokkalaiset ilmaisivat kiinnostuksensa kaunokirjoitukseen, koska he haluavat pystyä lukemaan isovanhempiensa käsin kirjoittamia kortteja ja kirjeitä. Lisäksi monet oppilaat haluavat oppia kirjoittamaan omat nimikirjoituksensa kauniisti kaunokirjoituksella.
Sidosteinen käsiala – perintö menneiltä ajoilta
Sidosteinen käsialakirjoitus, eli arkikielessä kaunokirjoitus, poistui suurimmasta osasta peruskoulun opetussuunnitelmia syksyllä 2016. Tämän jälkeen painopiste on siirtynyt sujuvan tekstauskäsialan ja näppäintaitojen opettamiseen.
Vaikka kaunokirjoitus on monissa kouluissa jäänyt pois perusopetuksesta, sidosteinen käsialakirjoitus elää edelleen Ylen artikkelin mukaan esimerkiksi Steinerkouluissa, joissa käsinkirjoituksen kauneutta ja taitoa arvostetaan. Sidosteinen kirjoitustapa on aikanaan kehitetty nopeuttamaan käsin kirjoittamista, kun kirjaimet yhdistetään toisiinsa ilman, että kynä nousee paperilta.
Nykyään, kun suurin osa kirjoitustyöstä tehdään tietokoneilla ja älylaitteilla, käsialan merkitys on muuttunut. Silti kaunokirjoituksella on ainutlaatuinen rooli kulttuuriperintönä. Se on taito, joka yhdistää sukupolvia, ja sen hallitseminen antaa oppilaille mahdollisuuden olla yhteydessä menneisyyteen – esimerkiksi juuri isovanhempien kirjoitusten kautta.
Vaikka koneella kirjoittaminen on yleistynyt, sujuva käsiala on yhä tarpeen esimerkiksi muistiinpanojen tekemisessä. Käsinkirjoittaminen toimii oppimisen välineenä, ja kirjoitustaidon puutteen ei tulisi olla esteenä oppimiselle tai sen osoittamiselle.
Kaunokirjoitus herättää nostalgiaa
Monille opettajille ja vanhemmille kaunokirjoitus edustaa nostalgista aikaa, jolloin kirjaimia harjoiteltiin huolellisesti riveittäin vihkoihin. Tämä nostalgia näyttäisi olevan myös osasyy siihen, miksi lapset ovat alkaneet toivoa kaunokirjoituksen oppimista.
Ylen artikkelissa haastateltu Martinniemen koulun opettaja kertoo, että moni oppilas kokee kaunokirjoituksen erityisenä taitona, joka tuo vaihtelua tavalliseen painokirjoitukseen. Hänen mukaansa oppilaat ovat kertoneet haluavansa kirjoittaa hienoja viestejä ja allekirjoituksia, ja he kokevat kaunokirjoituksen opettelun jännittävänä ja ainutlaatuisena.
Kaunokirjoituksen opettaminen – enemmän kuin pelkkä taito
Kaunokirjoituksen opettaminen tarjoaa paljon enemmän kuin vain kauniiden kirjainten kirjoittamista. Taitoa harjoitellessa lapset kehittävät hienomotoriikkaansa ja käsien koordinaatiota, mikä parantaa myös muita koulussa tarvittavia taitoja, kuten piirustusta ja kirjoitusta yleensä. Tätä taitoa voidaan opettaa myös yksityisopetuksessa, jos oma koulu ei tätä tarjoa.
Lisäksi kaunokirjoituksen opiskelu vaatii keskittymistä ja kärsivällisyyttä, mikä auttaa oppilaita parantamaan tarkkuuttaan ja pitkäjänteisyyttään. Monille oppilaille kaunokirjoituksen harjoittelu tuo myös tyytyväisyyttä, kun he näkevät konkreettisen edistyksensä paperilla. Samalla se tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden irtautua hektisestä teknologiaympäristöstä ja uppoutua keskittymistä vaativaan tehtävään.
Kaunokirjoitus on siis Ylen mukaan palaamassa osaksi koulujen arkea, ja sen herättämä innostus lasten keskuudessa on yllättänyt monet opettajat. Tämä vanha taito näyttää löytävän paikkansa nykypäivän kouluissa – niin menneisyyden perinteenä kuin myös taitona, joka rikastuttaa oppilaiden arkea.
Lähde: Yle 30.9.2024
