Koulukiusaamiseen ja väkivallan puuttumiseen peruskouluissa kehitellään uutta mallia Kouvolassa

Kouvolan Sanomissa 15.4. julkaistun jutun mukaan Kouvolassa luodaan uutta strategiaa, joka puuttuu koulukiusaamiseen ja väkivaltaan peruskouluissa. Vastaavanlainen malli on jo käytössä monessa muussakin kaupungissa, kuten Imatran, Kotkan ja Rovaniemen vastaavista malleista.

Artikkelin mukaan tämä suunnitteilla oleva kolmijakoinen malli sisältää kolme päävaihetta. Ensimmäinen vaihe keskittyy kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, toinen vaihe käsittää kiusaamistilanteisiin ja väkivaltaan puuttumisen, kun taas kolmas vaihe keskittyy tilanteiden seurantaan. Toimintamallin suunnitelma on KS:n mukaan tarkoitus saada valmiiksi ensi syksyä varten, jolloin se otetaan käyttöön Kouvolan alueen peruskouluissa.

Lähteenä käytettyyn juttuun pääset tästä.

Kiusaaminen raaistunut työryhmän mukaan

KS:n jutussa kerrotaan, että kiusaaminen on havaintojen mukaan raaistunut aikaisemmasta. Kouvolan kaupunki on perustanut monialaisen, noin 20 jäsenen ryhmän, johon kuuluu eri alojen ammattilaisia. Näitä ovat mm. koulun ja nuorisopalveluiden työntekijät, lastensuojelun edustajat, poliisit ja useiden järjestöjen jäsenet, sekä opetus- ja kasvatuslautakunnan ja nuorisovaltuuston edustajat.

Työryhmä on KS:n mukaan toteuttanut kyselyn, jonka tulosten mukaan kiusaamistilanteet ovat kärjistyneet verrattuna aiempiin vuosiin. Useat ovat havainneet, että kiusaaminen ja väkivalta koskettavat yhä nuorempia ja että väkivallan laatu on muuttunut vakavammaksi. Kiusaamistavat ovat muuttuneet. Kiusaaminen ei enää rajoitu pelkästään kouluihin, harrastuksiin tai vapaa-ajanviettopaikkoihin, vaan se on levinnyt sosiaalisen median myötä kaikkialle.

Perheet otetaan mukaan tiiviisti

Perheiden osallistuminen on uudessa mallissa avainasemassa. Kouvolan kaupungin ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattori Laura Sillanpää korostaa KS:n jutussa, että kiusaamisen ennaltaehkäisy alkaa jo varhaiskasvatuksesta. Sillanpään lisäksi vastuuhenkilöitä ovata Kouvolan opetuspalvelupäällikkö Johanna Lindstedt ja Korian koulun rehtori Sinikka Kytömäki.

Ennaltaehkäisyyn sisältyy muun muassa perheiden tukeminen jokapäiväisessä elämässä sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettelu. Perusopetuksessa toteutetaan ennaltaehkäiseviä toimia muun muassa kiusaamisen vastaisilla oppitunneilla ja tukioppilastoiminnalla. Kiusaamiseen ja väkivaltaan puuttumista varten laaditaan tarkka toimintasuunnitelma, joka ohjaa toimintaa vaihe vaiheelta. Jos jo toteutetut toimenpiteet eivät ratkaise tilannetta, seuraavat askeleet ovat aina valmiina suunniteltuna, kerrotaan artikkelissa.

Esimerkiksi kouluympäristössä kiusaamistilanteiden käsittely alkaa tavallisesti oppilaiden omien opettajien toimesta. Pienissä ja yksittäisissä riitatilanteissa opettajan väliintulo voi usein riittää. Mutta jos kyse on vakavammasta tilanteesta, koulun kiusaamisen vastaava tiimi tarkastelee asiaa laajemmin. Tarvittaessa mukaan voidaan ottaa myös ulkopuolisia asiantuntijoita. Lasten perheiden aktiivinen osallistuminen jokaisessa vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää, kertoo jutussa haastateltu Kytömäki.

Seurannan merkitys korostuu, sillä se tarkoittaa sitä, että aikuiset jatkavat tilanteen seuraamista myös sen jälkeen, kun asia on käsitelty. Osapuolilla on tarvittaessa mahdollisuus saada apua ja tukea koulun ulkopuolisilta ammattilaisilta toipuakseen tapahtuneesta. On tärkeää muistaa, että kiusaaja on myös lapsi, joka tarvitsee tukea ja apua, Sillanpää huomauttaa jutussa.

Mallia monesta kaupungista

Kouvolan Sanomien artikkelissa kerrotaan, että vastaavanlaista mallia on hyödynnetty jo muissakin kaupungeissa, kuten Rovaniemellä, Imatralla ja Kotkassa. Samoin Helsingin kiusaamisen vastaisesta toimintamallista on etsitty ideoita uuteen malliin. Mallissa korostuvat positiivinen koulukulttuuri, kiusaamisen tunnistaminen ja toipumisen tukeminen.

Työryhmään kuuluva Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kaakkois-Suomen piirin nuorisotoiminnan päällikkö Maiju Vesa kertoo Kouvolan Sanomille, että Helsingin mallissa positiivisia piirteitä ovat esimerkiksi lisätty tunnetaitojen opetus, jatkuva ryhmäytys koko peruskoulun ajan ja sähköinen ilmoitusjärjestelmä, jonka avulla nuoret voivat raportoida kokemuksistaan nopeasti ja turvallisesti. Tämän avulla pyritään Vesan mukaan vahvistamaan yhteisöllisyyttä ja siten vähentämään kiusaamista. Kiusaamistilanteiden ratkaisemisessa kiusattua voisi auttaa se, että hän saisi itse valita tuekseen aikuisen, jonka kokee luotettavaksi.

Kiva koulu -periaatetta jatketaan

Turun yliopiston kehittämä “Kiva koulu” -ohjelma on suunniteltu tehokkaaksi työkaluksi kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, kiusaamistilanteisiin puuttumiseen ja tilanteiden jatkuvaan seurantaan. Ohjelma otettiin käyttöön valtakunnallisesti vuonna 2009.

KS:n mukaan Kouvola osallistuu ohjelmaan maksamalla vuotuista lisenssimaksua. Kunnan maksuosuus määräytyy oppilaiden lukumäärän perusteella, ja lisenssimaksun hinnoittelu on 60 senttiä oppilasta kohden lukuvuodessa. Kouvolan kaupungin peruskouluissa opiskelee vuonna 2023–2024 noin 6 800 oppilasta. Kaupunki maksaa näin ollen ohjelmasta noin 4 000 euroa vuodessa.

Uusi toimintamalli ei jutussa haastatellun Kytömäen mukaan merkittävästi muuta Kouvolan koulujen lähestymistapaa kiusaamiseen. Kouvolassa on laajalti otettu käyttöön “Kiva koulu” -ohjelma, joka sai erityistä kiitosta työryhmän tekemässä kyselyssä, erityisesti alakoulujen osalta.

Kytömäen mukaan koulut näkevät tämän uuden kiusaamiseen ja väkivaltaan puuttumisen mallin ensisijaisesti mahdollisuutena vahvistaa toimintaansa eli sitoutumalla toimintamalliin,

Miten uusi toimintamalli eroaa kiva koulusta?

Jutussa haastatelllut Kytömäki ja Sillanpää molemmat korostavat, että suurin ero tekeillä olevassa kiusaamisen vastaisessa toimintamallissa verrattuna aiempiin malleihin on se, että siihen osallistuu useita eri toimijoita. Heidän mukaansa erilaiset toimijat tekevät jo omalla tahollaan paljon kiusaamisen ehkäisemiseksi. Tavoitteena uudessa mallissa on saavuttaa tiiviimpää yhteistyötä ja hyödyntää olemassa olevia resursseja tehokkaammin.

KS:n jutussa kerrotaan, että Kouvolan nuorisovaltuusto teki viime keväänä valtuustoaloitteen, jossa vaadittiin koulukiusaamisen vastaisen työryhmän perustamista. Aloitteen mukaan nykyiset kiusaamisen vastaiset ohjelmat eivät vastaa oppilaiden tarpeita riittävästi.

Lue myös: Pakollinen koulun vaihto kiusaajan osalta yksi vaihtoehto

Pakollinen koulun vaihto kiusaajan osalta yksi vaihtoehto

Viime viikon Vantaan kouluampumistapauksen jälkeen kiusaamisen ja lasten sekä nuorten hyvinvoinnin merkitys on herättänyt laajaa keskustelua. Poliisi on vahvistanut, että 12-vuotiaan epäillyn ampujan taustalla oli kiusaaminen, mikä saa monet pohtimaan, miten kiusaamiseen pitäisi puuttua.

Tässä yhteydessä kiusaamisella viitataan erilaisiin vakaviin väkivallan ja häirinnän muotoihin. Ylen toimitus kysyi asiantuntijoilta, mitä keinoja he suosittelevat kiusaamisen torjuntaan. Yksi näistä keinoista on KiVa-koulu, joka on saanut osakseen myös paljon kritiikkiä.

KiVa-koulun käyttöön on tärkeää perehtyä huolellisesti

Ylen jutun mukaan KiVa Koulu -toimintamallin tehokkuudesta on ollut hyvin erilaisia kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin. Jutussa haastateltava, opettajaksi opiskelevalla Aleksilla on omakohtaista kokemusta koulukiusaamisesta nuoruudessaan. Hänen tapauksessaan KiVa-malli ei tuottanut toivottua tulosta.

Jutussa kerrotaan, että Aleksin mukaan koulun käyttämät keinot KiVa-ohjelman puitteissa eivät auttaneet vaan päinvastoin, ne saattoivat jopa pahentaa tilannetta.

Yle on haastatellut myös kouluvalmentajaa ja opettajaa Itä-Uudeltamaalta, Mikko Silvennoista. Hän ymmärtää KiVa-koulun kritiikin eikä henkilökohtaisesti pidä sitä täysin valmiina ratkaisuna. Hänen mukaansa KiVa-koulu vaatii päteviä ihmisiä, jotka ovat syventyneet kiusaamisen monimutkaisuuteen ja siihen liittyvään tutkimukseen ja käytäntöön. Silvennoisen mukaan on huomioitava, että jos KiVa-toiminta ei näytä toimivan, on ensin tarkasteltava, onko se integroitu kunnolla osaksi koulun arkea.

Mikä KiVa-koulu?

KiVa koulu -ohjelma keskittyy ennaltaehkäisyyn. Se sisältää oppitunteja, joilla käsitellään tunnetaitoja, ryhmäpaineen vaikutuksia, kiusaamista ja turvallisten tilojen luomista.

Yli 800 koulua Suomessa on ottanut käyttöön KiVa Koulu -ohjelman, ja sen käyttö on laajentunut yli 20 eri maahan Suomen ulkopuolella.

Ohjelma on suunnattu peruskoulun oppilaille, ja siinä on erityiset moduulit kullekin luokka-asteelle: 1−3, 4−6 ja 7−9. Tämä käytännössä kattaa koko oppivelvollisuusiän ikähaarukan. Lisäksi välillisesti kohderyhmään kuuluvat myös opettajat ja lasten vanhemmat, joille jaetaan tietoa koulukiusaamisesta, sen ennaltaehkäisystä ja siihen puuttumisesta.

Kiusaamistilanteissa noudatetaan kuusivaiheista prosessia, jossa erityisroolissa on nimetty KiVa-tiimi.

Ensiksi selvitetään, onko kyse systemaattisesta, jatkuvasta kiusaamisesta, yksittäistapauksesta vai mahdollisesta väärinkäsityksestä. Koulutiimi käy ensin keskusteluja osapuolten kanssa yksilöllisesti ja sitten ryhmässä. Luokanohjaaja taas neuvottelee muutamien luokkatoverien kanssa siitä, miten he voisivat tukea kiusattua.

Tarvittaessa vanhemmilta pyydetään koululle osallistumista asian selvittämiseen, mutta pääasiassa keskustelut käydään koulun henkilökunnan ja oppilaiden välillä.

Tapaamisten jälkeen sovitaan seurantakeskustelusta, jossa varmistetaan kiusaamisen loppuminen. Ylen jutussa haastatellun KiVa-koulun kehittäjän, psykologi Christina Salmivallin mukaan tämä keskustelu jää usein pitämättä.

Hän ilmaisee Ylen jutussa suurta turhautumista kritiikistä, jota ohjelma on saanut. Hänen mukaansa monissa arvosteluissa ohjelmaa on käytetty virheellisesti tai puutteellisesti, usein johtuen kiireestä tai resurssien puutteesta.

Verso-toiminta

Ylen jutussa kerrotaan lyhyesti myös verso-toiminnasta. Se on jutun mukaan on tehokas keino kiusaamisen ennaltaehkäisyssä, kun sitä käytetään asianmukaisesti. Vertaissovittelussa kokeneemmat oppilaat toimivat nuorempien oppilaiden riitojen välittäjinä.

Koulutetut sovittelijat ohjaavat osapuolia löytämään itse ratkaisun tilanteeseen. Mikäli sovittelu ei tuota tulosta, aikuisjohtoinen sovittelu otetaan käyttöön. Verso-menetelmässä vanhemmat oppilaat siis tarjoavat apua ja tukea nuoremmille oppilaille.

Kouluvalmentaja Mikko Silventoisen mukaan vanhempien oppilaiden osallistuessa nuorempien oppilaiden pienten riitojen selvittämiseen, se osoittautuu monesti tehokkaammaksi. Lasten reaktiot toisiinsa ovat Silventoisen kokemuksella usein erilaisia kuin aikuisilla.

Vertaissovittelijat noudattavat sovittelutilanteissa Verso-protokollaa, jonka tuloksena syntyy sopimus käyttäytymisen muuttamisesta. Sovituksessa on viikon mittainen seurantajakso, jonka jälkeen oppilaat tapaavat uudelleen. Tällöin tarkastellaan, ovatko he noudattaneet sovittuja sääntöjä.

Verso-menetelmää ei ole tarkoitettu kiusaamistapausten selvittämiseen, vaan pikemminkin yksittäisten konfliktien ja pienten riitojen käsittelyyn.

Kouluvalmentaja

Kouluvalmentajat pyrkivät tukemaan oppilaita koulunkäynnissä, auttamaan heitä pysymään koulussa, nauttimaan siellä ja menestymään. Työskentely tapahtuu yhteistyössä opettajien, huoltajien ja muiden sidosryhmien kanssa.

Kouluvalmentaja on avainhenkilö kiusaamistilanteiden selvittämisessä. Hänen tehtävänään on tunnistaa ja käsitellä mahdollisia kiusaamistapauksia vapauttaen samalla opettajien voimavaroja opetustehtäviin. Kouluvalmentaja tapaa oppilaita yksilöllisesti ja ryhmissä sekä käy heidän kanssaan keskusteluja.

Kouluvalmentajan päätehtävänä on ennaltaehkäistä riitoja ja kiusaamista. Tämä tehtävänimike on luotu tukemaan opettajia keskittymään tehokkaammin opetustehtäviin.

Kiusaamisen hallinta vuodessa tai pakollinen koulunvaihto: näin tiivistyy kiusaamisen rajoittaminen

Vakavimmat kiusaustapaukset ratkaistaan usein koulun vaihtamalla. Vaikka usein kiusatun on vaihdettava koulua, Ylen jutussa haastateltu, Oulun normaalikoulussa katsomus- ja historian sekä psykologian opetuksesta vastaava opettaja Juha Mikkonen painottaa, että kiusaajan tulisi olla se, joka siirtyy toiseen oppilaitokseen.

Kiusaaminen saattaa jatkua vuosia ja joissakin tapauksisssa kiusaamisen vaikeimmat tapaukset eivät ratkea helposti edes koulunvaihdolla. Vaihto ei aina ole mahdollinen vaihtoehto.

Koulun säännöt ja määräykset ovat usein tulkinnanvaraisia kiusaamistapauksissa. Jokaisella oppilaalla on oikeus turvalliseen kouluympäristöön.

Mikkosen ehdotus Ylen jutussa on se, että vakavissa haukkumis- tai väkivaltatapauksissa ongelma tulisi ratkaista vuoden kuluessa. Jos tämä ei ole mahdollista, kiusaajan tulisi vaihtaa koulua ja mieluiten liittyä tukiryhmään, jossa hän voi käsitellä esimerkiksi väkivallan hallintaa. Tällainen toiminta opettaisi kiusaajalle, että teoilla on seurauksia. Monelle 15-vuotiaalle voi olla iso yllätys joutua vaihtamaan koulua.

Vakavan kiusaamisen vahingonkorvaus

Alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa, mikä tekee vahingonkorvausten saamisen vaikeaksi koulukiusaamistapauksissa. On keskusteltu vahingonkorvauksien automaattista vaatimista rikostapauksissa. Vastuun korvauksista kantaisi kiusaajan huoltaja.

Alle 15-vuotiaan pahoinpitelijän tai kiusaajan ei ole mahdollista saada rikosoikeudellista tuomiota, koska he eivät ole rikosoikeudellisesti vastuussa. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että kiusattu joutuu olemaan poissa koulusta, kun koulun toimenpiteet eivät riitä hänen suojelemiseensa.

Mikkonen toivoo, että poliisi arvioisi kiusaamisen täyttääkö se rikoksen tunnusmerkit jo varhaisessa vaiheessa. Jos näin on, vahingonkorvausvaatimus tulisi automaattisesti. Huoltaja olisi vastuussa korvausten maksamisesta.

Tällä hetkellä kiusatulla tai hänen huoltajillaan pitäisi olla niin paljon henkisiä resursseja, että he jaksaisivat viedä tapauksen oikeuteen, vaatia vahingonkorvausta ja käydä koko prosessin läpi.

Lähteet:

Lue myös:

Opiskelijoilla aikaisempaa huonommat opiskelutaidot, motivaatio ja elämänhallinta

Tässä artikkelissa tarkastelemme sekä Karvin että OAJ:n viimeisimpiä tutkimustuloksia.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, Karvin raportin mukaan lukioissa toimivat erityisopettajat ovat huomanneet oppilaiden tarpeen saada enemmän tukea oppimiseensa viime vuosina. Opettajat uskovat, että tämä kehitys jatkuu myös tulevaisuudessa. Raportista käy ilmi, että oppilaiden tukitarpeet ovat monimuotoisia ja koskettavat erilaisia alueita, kuten oppimisvaikeuksia, motivaatiota ja mielenterveyttä.

Lukion resurssien lisääminen vaikeaa

Karvin mukaan monet kuntien taloudelliset haasteet tekevät erityisopetuksen resurssien lisäämisestä lukioissa vaikeaa. Arvioinnissa paljastui, että eri lukioissa on suuria eroja siinä, kuinka hyvin kaikki tukea tarvitsevat opiskelijat tunnistetaan.

Huomattiin esimerkiksi se, että ne opiskelijat, jotka saavat tukea oppimiseensa, saattavat kokea leimautumisen pelkoa, ja kaikki tukea tarvitsevat eivät välttämättä ota sitä vastaan.

Noin puolet erityisopettajista ja rehtoreista arvioi, että heidän lukioissaan olevat erityisopetuksen resurssit ja työaika ovat riittäviä. Kuitenkin monet erityisopettajat mainitsevat joutuvansa rajaamaan ja priorisoimaan tehtäviään.

Arvioinnin tulosten perusteella erityisopettajat kaipaavat työhönsä enemmän selkeyttä, yhteistyötä eri sidosryhmien välillä sekä yhteisesti sovittuja pelisääntöjä.

Heikentyneet taidot lisäävät opettajan työtaakkaa

Helsingin Sanomissa aikaisemmin tänä vuonna julkaisussa artikkelissa aihetta käsiteltiin myös, mutta laajemminkin kuin lukio-opetuksen osalta. Hesarin jutun mukaan lukion opettajat sanovat, että oppilaiden heikentyneet taidot lisäävät heidän työtaakkaansa. Opettajien mukaan lukiolaisilla on ollut viime vuosina negatiivista kehitystä opiskelutaidoissa, elämänhallinnassa ja motivaatiossa.

Tämä tieto saatiin Opettajien ammattijärjestö OAJ:n tekemästä kyselystä, johon vastasi 766 lukioissa työskentelevää jäsentä tammi–helmikuun vaihteessa.

Vastaajista 90 prosenttia huomasi opiskelutaitojen heikkenemisen, 78 prosenttia elämänhallinnan taitojen huonontumisen ja 75 prosenttia koulumotivaation laskun viimeisten kahden vuoden aikana.

Suurin osa opettajista koki myös oppilaiden asenteen opiskeluun, kouluyhteisötaitojen ja käyttäytymisen huonontuneen.

Lukion opettajista enemmistö koki työtaakkansa kasvaneen viime vuosina, vaikka kysymyksessä pyydettiinkin sivuuttamaan koronapandemian vaikutukset.

Mikä kuormitusta aiheuttaa?

Ylivoimaisesti yleisin vastaus oli, että opiskelijoiden valmiudet lukio-opintoihin ovat heikentyneet. Tähän vaihtoehtoon päätyi 81 prosenttia kyselyyn vastanneista. Lisäksi moni opettaja mainitsi, että oppituntien ulkopuolisen työn määrä on kasvanut, samoin kuin oppilaiden tarve ohjaukselle.

Lukio-opettajille tehdyn kyselyn tulosten perusteella opettajien työmäärä on tosiaan kasvanut. Lisäksi opettajat huomauttivat, että ryhmän koko vaikuttaa merkittävästi heidän kykyynsä tarjota yksilöllistä tukea opiskelijoille.

Opettajat korostivat myös tarvetta lisätä erityisopettajien määrää lukioissa ja järjestää enemmän tukiopetusta vahvistaakseen oppimisen tukea.

Ammatillinen koulutus

Aiemmin talvella OAJ teki jäsenkyselyn ammatillisen koulutuksen opettajille. Silloin opettajat ilmaisivat huolensa muun muassa oppilaiden elämänhallinnan, vuorovaikutustaitojen ja opiskelumotivaation heikentymisestä.

Perusopetus

Perusopetuksen opettajat painottivat voimakkaasti tarvetta rajoittaa opetusryhmien kokoa. Tutkimukseen vastanneista 79 prosenttia jakoi tämän näkemyksen.

Luokanopettajien keskimääräiset ryhmäkoot olivat 25 oppilasta, ja noin joka seitsemännellä opettajalla oli yli 30 oppilaan ryhmiä. Tämä tarkoittaa, että monissa kouluissa opettajien on selviydyttävä suuremmista luokista, mikä voi vaikeuttaa yksilöllisen huomion antamista jokaiselle oppilaalle ja heidän tarpeisiinsa vastaamista.

Kaksi kolmasosaa luokanopettajista kertoi, että heidän luokissaan on usein S2-opiskelijoita sekä oppilaita, jotka tarvitsevat erityistä tukea tai yksilöllistettyä oppimista. Lisäksi yli puolet vastaajista totesi, että heidän mielestään vain harvalla oppilaalla on riittävät perustaidot valmistavan opetuksen jälkeen.

Suurin osa luokanopettajista, peräti 92 prosenttia, ilmaisi toiveen siitä, että ainakin joillakin tunneilla olisi apuna resurssiopettaja.

Sähkötupakat

Opettajien ammattijärjestön OAJ:n mukaan sähkötupakat ovat ilmestyneet peruskouluihin. Sähkötupakat vaikeuttavat kentältä tulleiden viestien mukaan koulunkäyntiä paitsi välitunneilla myös itse oppitunneilla.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet perusopetuksen opettajat vastustivat voimakkaasti sähkötupakoiden esiintymistä kouluissa. Vastaajista 99 prosenttia oli sitä mieltä, että koulujen tulisi kieltää sähkötupakat alle 18-vuotiailta, olivat ne sitten nikotiinittomia tai ei.

Opettajat katsoivat myös, että heillä tulisi olla oikeus takavarikoida oppilailta sähkötupakat, tarkastaa oppilaiden reput niiden varalta ja luovuttaa ne huoltajille.

Mitä tulisi tehdä?

Kyselyyn vastanneet korostavat perusopetuksen laadun parantamisen tärkeyttä ja oppimisen tuen kohentamista perusopetuksessa.

Karvin tutkimukseen vastaajat pitävät keskeisinä koulutuksen kehittämistoimenpiteinä muun muassa sitä, että varmistetaan, että perusopetuksessa opiskelijoilla on tarvittava osaaminen siirtyäkseen lukio-opintoihin, että lukiokoulutuksen rahoitusta nostetaan vastaamaan sen todellisia kustannuksia ja että hallinnollista työtä vähennetään.

Yksityisopetus tulee joka tapauksessa näidenkin tutkimusten valossa vain kasvattamaan suosiotaan jatkossa.

Lähteet:

Lue myös:

Koulushoppailu arkea jo suurissa kaupungeissa

Koulushoppailu on käsite, joka herättää monenlaisia mielipiteitä ja tunteita. Termillä viitataan ilmiöön, jossa vanhemmat pyrkivät omilla valinnoillaan esimerkiksi asuinpaikkansa suhteen vaikuttamaan siihen, mihin kouluun lapsensa pääsevät. Oppilaat voivat vaihtaa koulua kesken lukuvuoden tai jopa useamman kerran opiskelujensa aikana. Suomessa, joka tunnetaan kansainvälisesti koulutusjärjestelmänsä huippulaadusta, koulushoppailu on noussut esiin viime aikaisissa keskusteluissa varsin usein. Tämä herättää kysymyksiä siitä, mitä ilmiö kertoo suomalaisen koulutusjärjestelmän tilasta ja oppilaiden hyvinvoinnista.

Miksi koulushoppailua tapahtuu?

Koulushoppailun taustalla on usein monia syitä, jotka voivat vaihdella yksilöllisistä tarpeista ja perhetilanteista laajempiin yhteiskunnallisiin tekijöihin. Yksi yleinen syy on vanhempien pyrkimys tarjota lapsilleen parhaat mahdolliset opetus- ja oppimisolosuhteet. Vanhemmat saattavat valita koulun sen maineen, opetuksen laadun, erityisohjelmien tarjonnan tai resurssien perusteella.

Lisäksi koulushoppailu voi johtua perheen muutosta, jolloin lapsen on vaihdettava koulua uuden asuinalueen mukaan. Toisinaan koulun vaihto voi olla seurausta oppilaan kokemasta kiusaamisesta, oppimisvaikeuksista tai muista haasteista, joihin vanhemmat haluavat reagoida vaihtamalla koulua.

Yhteiskunnallisesti koulushoppailu saattaa tapahtua myös alueellisen eriytymisen seurauksena. Tietyillä alueilla koulut saattavat tarjota parempia resursseja ja opetusmahdollisuuksia kuin toiset, mikä voi houkutella vanhempia hakeutumaan lapsineen näihin kouluihin.

Jotkut vanhemmat saattavat haluta välttää koulua, joka on tunnettu esimerkiksi suuresta maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osuudesta. Tällaiset päätökset voivat perustua ennakkoluuloihin tai tiettyihin odotuksiin kouluympäristöstä.

Nykyisin monelle yksityisopetus on tapa täydentää tai korvata julkisen koulutuksen tarjoamaa opetusta. Vanhemmat voivat palkata yksityisopettajan auttamaan lasta tietyn aineen tai aiheen oppimisessa, tarjoamaan lisätukea tai haastetta oppimiselleen. Lapsen yksityisopettaja voi myös opettaa kokonaan uusia aiheita tai taitoja.

Miten koulushoppailua tehdään?

IS:n (24.3.223) jutussa kerrotaan koulushoppailusta. Jutun mukaan koulushoppailu Suomessa ilmenee kahdella tavalla: Ensinnäkin, jotkut valitsevat asuinpaikkansa sen mukaan, että he pääsevät haluamaansa kouluun. Toiseksi, toiset pyrkivät saamaan lapsensa haluamaansa kouluun riippumatta asuinpaikasta. Yksi keino tämän saavuttamiseksi on hakeutua erityisohjelmiin, kuten musiikki- tai liikuntaluokkiin.

Painotetussa opetuksessa oppilasryhmä saattaa olla taustaltaan varakkaampaa kuin muilla luokilla, sillä pienituloisilla ja maahanmuuttajaperheillä ei ehkä ole täyttä tietoa eri vaihtoehdoista, eikä niihin välttämättä ole yhtä suurta kiinnostusta.

Suomessa koulujen valinnassa usein pyritään siirtymään heikommin maineikkaasta ja taloudellisesti haastavammasta alueen koulusta kohti paremmin maineikasta ja vauraampaa aluetta. Jotkut saattavat valita koulunsa sen perusteella, että alueella ja koulussa on vähemmän oppilaita maahanmuuttajataustalla.

Kun esimerkiksi lukioiden keskiarvorajoja tai S2-oppilaiden määriä julkaistaan, vanhemmat saattavat ottaa ne huomioon valintaprosessissa, oli kyse sitten järkevistä perusteista tai ei. Valintoja tehdään myös erilaisten huhujen perusteella.

Tutkimusten mukaan suomalaisten koulujen välillä ei ole havaittu merkittäviä eroja tasossa. Kun tietoa koulujen arvostuksesta tai arvottomuudesta ei ole saatavilla, vanhemmat tekevät päätöksiä perustuen tekijöihin, jotka eivät välttämättä heijasta opetuksen laatua.

Vaikka ei olekaan selkeää tutkimusnäyttöä siitä, kuinka paljon kantasuomalaiset vanhemmat välttelevät Helsingin alueita, joilla asuu paljon maahanmuuttajia, koulun valinta on noussut poliittiseksi aiheeksi etenkin, kun maahanmuuttajataustaisten asukkaiden määrä kasvaa ja alueiden etninen eriytyminen lisääntyy.

Alueellinen eriytyminen

Apu-lehden artikkelissa yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta kommentoi asuinalueiden eriytymistutkimuksen keskeistä tulosta. Tutkimuksen mukaan ilman poliittista ohjausta asuinalueet alkavat eriytyä eri luokkien tai etnisten ryhmien välillä. Tämän kasautuvan eriytymisen taustalla ovat yksilöiden tekemät asumis- ja koulutusvalinnat, joita kutsutaan Schelling-prosesseiksi Nobel-palkitun taloustieteilijän mallin mukaan.

Koulujen eriytyminen tapahtuu usein siten, että osa koulutusorientoituneista vanhemmista etsii lapsilleen tai nuorelle opiskelupaikkoja asuinalueensa ulkopuolelta. Jäljelle jäävät vanhemmat muodostavat koulutusorientoituneen yhteisön, joka on aiempaa eriytyneempi. Lasten siirtyminen uuteen kouluun lisää todennäköisesti koulumenestystä vertaisryhmien opiskeluasenteiden vuoksi.

Koulutusjärjestelmän haasteet

Vaikka Suomen koulutusjärjestelmä tunnetaan korkeasta laadustaan, se ei ole immuuni ongelmilta. Koulutuksen eriarvoistuminen, resurssipula, ja opetuksen paineet voivat vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin ja koulumotivaatioon. Koulutuksen tulisi olla kaikkien saatavilla tasapuolisesti, mutta käytännössä tämä ei aina toteudu.

Koulushoppailu ja oppilaiden hyvinvointi

Koulushoppailun yhteydessä on tärkeää kiinnittää huomiota oppilaiden hyvinvointiin. Oppilaan vaihtaessa koulua esimerkiksi kesken lukuvuoden voi syntyä katkos oppimisessa ja sosiaalisissa suhteissa. Onkin tärkeää tarjota tukea ja resursseja niin koulun vaihtajille kuin myös vastaanottaville kouluille, jotta oppilaiden siirtymä olisi mahdollisimman sujuva.

Toimenpiteet ja ratkaisut

Koulushoppailun vähentäminen vaatii kokonaisvaltaisia toimenpiteitä. Näihin voi kuulua varhainen puuttuminen oppilaiden haasteisiin, koulujen välinen yhteistyö ongelmien ratkaisemiseksi, riittävien resurssien varmistaminen oppilaiden tukemiseen, sekä koulutuksen saatavuuden ja laadun parantaminen kaikille oppilaille.

Apu-lehden artikkelissa pääekonomisti Anni Marttinen Soste-organisaatiosta esittää, että yksi tapa torjua alueellisen eriytymisen kasvua olisi kieltää koulushoppailu ja velvoittaa lapset käymään aina lähikoulussaan.

Hänen näkemyksensä mukaan monimuotoisuus opettaa lapsille arvokkaita elämäntaitoja, kuten tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Koulujen eriytyminen lisää väistämättä kuilua eri yhteiskuntaluokkien välillä.

Ilmiö heijastelee haasteita yksilön ja yhteiskunnan tasolla

Koulushoppailu on ilmiö, johon vaikuttavat monet eri tekijät, kuten vanhempien toiveet, oppilaan tarpeet, perhetilanne, alueellinen eriytyminen ja yhteiskunnalliset odotukset. Se on ilmiö, joka heijastelee monia koulutusjärjestelmän ja yksittäisten oppilaiden haasteita. Sen tarkastelu tarjoaa mahdollisuuden kehittää koulutusjärjestelmää entistä paremmaksi ja tarjota tukea niille oppilaille, jotka sitä tarvitsevat.

Sujuvammat koulusiirtymät ja parempi oppilaiden hyvinvointi ovat tavoitteita, joihin pyrittäessä voidaan luoda entistä vahvempi perusta Suomen koulutukselle tulevaisuudessa.

Lähteet:

Apu 16.3.2023 https://www.apu.fi/artikkelit/koulushoppailu-ja-segregaatio-saako-lapsen-pakottaa-lahikouluun
Ilta-Sanomat 24.3.2024 https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010305034.html