Elokuussa 2021 voimaan saatettu laajennettu oppivelvollisuus nosti oppivelvollisuusikärajan 18 vuoteen. Tavoitteena on, että kaikki peruskoulun päättäneet nuoret suorittavat toisen asteen tutkinnon – joko ammatillisen tutkinnon tai ylioppilastutkinnon. Ensimmäisenä tämä koski keväällä 2021 päättäneitä, eli pääasiassa vuonna 2005 syntyneitä.
Tässä artikkelissa tarkastellaan Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) julkaiseman selvityksen tuloksia. Kaikki tiedot ovat selvityksestä, eikä muita lähteitä ole käytetty.
Karvin selvityksen kohdejoukkona ovat ne nuoret, joilla ei ollut 3,5 vuotta peruskoulun jälkeen suoritettuna toisen asteen tutkintoa eivätkä olleet toisen asteen koulutuksessa. Näitä ryhmiä selvityksessä kutsutaan ”koulupudokkaiksi”. Tarkastelun ulkopuolelle jätettiin ne, joiden opintojen keskeytys johtui perustellusta syystä—esimerkiksi sairauden, vanhempainvapaan tai asepalveluksen vuoksi.
Karvin selvitys perustuu Koski-tietovarantoon ja Vipunen-tilastopalveluun. Analyysissä kuvataan koulupudokkaiden siirtymiä perusopetuksesta toiselle asteelle, heidän opiskeluoikeuksiaan, opintojen etenemistä, keskeyttämistä sekä henkilötason taustatekijöitä, kuten sukupuolta ja äidinkieltä.
Koulupudokkaiden taustatiedot lyhyesti
Syksyllä 2021 toisen asteen opinnot aloittaneista noin 3 800 nuorta oli 3,5 vuotta myöhemmin ilman toisen asteen tutkintoa eikä heillä ollut myöskään opiskelupaikkaa tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Tämä ryhmä muodostaa noin kuusi prosenttia kaikista kyseisenä syksynä toisen asteen opinnot aloittaneista.
Valtaosa koulupudokkaista (81 %) oli alun perin ammatillisessa koulutuksessa ja 19 % lukiossa. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna heistä 62 % oli miehiä ja 38 % naisia.
Kielitaustan mukaan 85 % koulupudokkaista oli suomenkielisiä, 3 % ruotsinkielisiä ja 12 % puhui muuta äidinkieltä kuin suomea tai ruotsia. Lisäksi lähes kolmanneksella (29 %) oli perusopetuksessa ollut päätös erityisestä tuesta.
Koulupudokkaita löytyi lähes jokaisesta kunnasta, mutta heidän osuutensa perusopetuksen vuonna 2021 päättäneistä vaihteli huomattavasti. Keskimäärin koulupudokkaiden osuus kunnissa oli noin seitsemän prosenttia, mutta vaihteluväli oli suuri: joissakin kunnissa osuus jäi yhteen prosenttiin, kun taas toisissa se nousi jopa kolmannekseen. Suhteellinen osuus korostui erityisesti pienissä kunnissa, joissa oppilasmäärät ovat pienet.
Aluehallintovirastojen (AVI) välillä ei havaittu merkittäviä eroja koulupudokkaiden suhteellisessa määrässä. Eniten pudokkaita suhteessa alueen yhdeksäsluokkalaisiin oli Etelä-Suomen alueella (7 %), ja vähiten Lapissa (6 %).
Suurin osa koulupudokkaista (70 %) oli suorittanut peruskoulunsa kaupunkimaisissa kunnissa. Taajaan asutuissa kunnissa osuus oli 17 % ja maaseutumaisissa kunnissa 14 %. Kuntatyypin mukaan tarkasteltuna koulupudokkaiden osuus yhdeksäsluokkalaisista oli tasainen: kaupunkimaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa noin 6 % ja maaseutumaisissa kunnissa hieman korkeampi, 7 %.
Koulupudokkaiden opiskeluoikeuksista
Koulupudokkaista noin puolella oli ollut vain yksi opiskeluoikeus, mutta osalla niitä oli kertynyt jopa kolme tai enemmän. Useimmat opiskeluoikeuden vaihdokset tapahtuivat ammatillisen koulutuksen sisällä, ja tyypillisesti opintojen keskeyttämisen ja uuden aloituksen välillä kului noin kaksi kuukautta.
Moni koulupudokas vaihtoi paikkakuntaa toiselle asteelle siirtyessään, erityisesti ammatilliseen koulutukseen hakeutuvat. Paikkakunnan vaihto oli yleisempää maaseutumaisista kunnista tulevilla, koska ammatillista koulutusta ei ole tarjolla kaikkialla. Lukio-opintoja sen sijaan pystytään usein jatkamaan omassa kotikunnassa.
Mitä useammin opiskelija oli keskeyttänyt opintonsa, sitä todennäköisemmin hän oli myös vaihtanut sekä koulutusmuotoa että paikkakuntaa. Useamman kerran opintonsa keskeyttäneistä suurin osa siirtyi joko ammatillisesta koulutuksesta lukioon tai toisin päin.
Opintojen kesto ja koulupudokkaiden ikä
Koulupudokkaiden ensimmäiset toisen asteen opinnot kestivät keskimäärin noin 1,5 vuotta. Naiset keskeyttivät opintonsa keskimäärin 16 kuukauden ja miehet 18 kuukauden kohdalla. Ne, joilla oli peruskoulussa erityisen tuen päätös, keskeyttivät vielä hieman aiemmin – keskimäärin 15 kuukauden jälkeen.
Mitä useampia opiskeluoikeuksia koulupudokkaalla oli ollut, sitä lyhyemmäksi jäivät yksittäiset opiskelujaksot ennen keskeyttämistä.
Ikäjakaumassa näkyy, että 36 % koulupudokkaista keskeytti ensimmäiset opintonsa 18-vuotiaana. Kuitenkin lähes puolet (47 %) lopetti opintonsa jo alle 18-vuotiaana. Heistä suurin osa (94 %) jatkoi toisiin opintoihin vuoden sisällä, mutta näistä nuorista noin puolet keskeytti myös toisen opiskelupaikkansa täytettyään 18 vuotta.
Ammatillisen koulutuksen koulupudokkaat
Ammatillisessa koulutuksessa noin 14 % syksyllä 2021 aloittaneista opiskelijoista jäi ilman tutkintoa ja koulutuspaikkaa 3,5 vuoden kuluessa – heidät määriteltiin koulupudokkaiksi.
Tässä joukossa enemmistö oli miehiä (66 %) ja naisia 34 %. Kielellisesti 86 % oli suomenkielisiä, 3 % ruotsinkielisiä ja 11 % muun kielisiä.
Erityisen tuen tarve oli yleistä: 34 %:lla oli erityisen tuen päätös perusopetuksessa, ja lähes puolella (45 %) myös ammatillisten opintojen aikana. Vaativan erityisen tuen päätös oli 6 %:lla.
Yli puolet (55 %) opintonsa keskeyttäneistä oli muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelujen vuoksi, mikä saattoi vaikuttaa opintojen jatkumiseen. Ammatillisen koulutuksen pudokkaat olivat useimmin aloittaneet opintonsa seuraavilla aloilla: rakennusala, ajoneuvoala, liiketoiminta sekä sosiaali- ja terveysala.
Koulupudokkaiden osaaminen ja opintosuoritukset
Koulupudokkaiden lähtötasossa näkyi haasteita jo perusopetuksessa. Äidinkielen keskiarvo oli peruskoulun päättyessä 6,8 ja matematiikan 6,6. Lisäksi osalla opinnot oli yksilöllistetty: 8 %:lla äidinkielessä ja 12 %:lla matematiikassa.
Ammatillisen koulutuksen pudokkaat olivat suorittaneet keskimäärin 57 osaamispistettä ammatillisista tutkinnon osista ja 19 osaamispistettä yhteisistä tutkinnon osista. Tämä vastaa noin 42 % koko tutkinnon laajuudesta, mutta vaihtelu opiskelijoiden välillä oli suurta. Arvosanojen perusteella osaaminen oli keskimäärin hyvällä tasolla, mutta heikompaa kuin muilla opiskelijoilla.
Lukiokoulutuksen keskeyttäneet koulupudokkaat olivat suorittaneet keskimäärin 102 opintopistettä, mikä vastaa noin kahta kolmasosaa lukion vähimmäistavoitteesta. Heidän kaikkien suoritettujen opintojen keskiarvo oli 6,9.
Lukiokoulutuksen koulupudokkaat
Lukiokoulutuksessa koulupudokkaiden osuus oli selvästi pienempi kuin ammatillisella puolella: noin kaksi prosenttia syksyllä 2021 opinnot aloittaneista jäi ilman tutkintoa ja opiskelupaikkaa.
Lukion koulupudokkaista 52 % oli naisia ja 48 % miehiä. Suurin osa (81 %) oli suomenkielisiä, 5 % ruotsinkielisiä ja 14 % puhui muuta äidinkieltä. Erityisen tuen päätös oli ollut peruskoulussa 10 %:lla.
Kolmasosa lukiolaisista, jotka keskeyttivät opintonsa, oli siirtynyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle peruskoulun jälkeen. Sen sijaan yli puolet niistä, jotka suorittivat peruskoulun maaseutu- tai taajamaisessa kunnassa, jatkoivat opintojaan samassa kunnassa myös lukiossa.
Ei suuria muutoksia
Viime vuosien tarkastelu osoittaa, ettei koulupudokkaiden määrässä ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vaikka oppivelvollisuuden laajentaminen on ollut merkittävä koulutuspoliittinen uudistus, tuoreiden tilastojen mukaan koulupudokkaiden osuus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla kuin ennen uudistusta. Muutokset ovat olleet maltillisia niin kokonaismäärässä kuin koulutusmuotojen välillä.
Yksityisopettajat-tiimille tämä herättää kysymyksen siitä, kuinka tehokkaita rakenteelliset uudistukset yksinään ovat koulupudokkuuden ehkäisyssä. Henkilökohtainen tuki ja ohjaus – esimerkiksi yksityisopetuksen muodossa – voivat olla ratkaisevassa roolissa silloin, kun nuori tarvitsee yksilöllistä apua opinnoissa pysymiseen ja niissä etenemiseen. Varhainen tunnistaminen ja yksilöllinen tuki voivat täydentää järjestelmän tarjoamia palveluja ja estää oppimispolkujen katkeamista.