Merkityksellisyys on sekä oppimisen polttoaine että opettajan työn voimavara ja yksi hyvinvoinnin ydintekijöistä. Se lisää jaksamista, motivaatiota ja yhteisöllisyyttä – niin oppilaiden kuin opettajienkin arjessa. Kun opetustyössä on suunta ja tarkoitus, se rakentaa kestävää hyvinvointia sekä yksilölle että koko kouluyhteisölle.

Jos merkityksellisyys puuttuu, opettaja voi kokea tyhjyyttä, uupumusta ja epävarmuutta. Oppilaalle puolestaan merkityksellisyyden kokemus tarkoittaa sitä, että hän tulee nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Siksi sen vahvistaminen on olennainen osa koulun arkea ja opettajan perustehtävää.

Merkityksellisyys syntyy arjen kohtaamisista

Koulumaailmassa puhutaan paljon oppimistuloksista ja tehokkuudesta, mutta todellinen hyvinvointi syntyy mielestäni kuitenkin merkityksellisyydestä. Kun opettaja kokee työnsä tärkeäksi ja arvojensa mukaiseksi, hän voi hyvin ja jaksaa paremmin.

Erityisluokanopettajana olen nähnyt, kuinka ratkaisevaa on kohdata oppilas aidosti. Turvallinen ilmapiiri on kuin kivijalka: sen päälle rakentuvat oppiminen, sosiaaliset suhteet ja rohkeus yrittää. Kestävä hyvinvointi rakentuu juuri näistä seikoista ja tällä matkalla opettajan rooli on ainutlaatuisen tärkeä.

Mitä merkityksellisyys tarkoittaa käytännössä?

Merkityksellisyys ei aina synny suurista asioista, vaan se rakentuu pienistä, arjen tilanteista:

Kohtaamisesta – katsekontakti, läsnäolo ja kuulluksi tuleminen.
Voimavaroista – sen etsimisestä, mikä jo toimii, ja sen vahvistamisesta.
Yhteisöllisyydestä – siitä, että kukaan ei jää yksin, vaan tuntee kuuluvansa joukkoon.

Nämä periaatteet näkyvät myös AstElla omaa polkua® -mallissa, jonka olen kehittänyt yhdessä Ella Henttulan kanssa. Mallin kolme perusarvoa – kohtaa, kuuntele, kunnioita – muodostavat perustan psyykkisesti oireilevien oppilaiden tukemiselle. Näiden arvojen kautta syntyy pohja turvalliselle kasvulle ja oppimiselle.

Merkityksellisyys tukee sekä oppilasta että opettajaa

Oppilaalle merkityksellisyys voi tarkoittaa sitä, että hän löytää vahvuutensa ja saa uskoa siihen, että selviytyy haasteistaan. Opettajalle se tarkoittaa tunnetta siitä, että hänen työllään on arvoa ja vaikutusta.

Filosofi ja psykologi Pekka Sauri on todennut mielenkiintoisesti:

“Elämän tarkoitus on toisten ihmisten kärsimyksen lievittäminen.”

Opettajan työ on konkreettinen esimerkki tästä – olemme joka päivä tukemassa nuoria heidän haasteissaan, lievittämässä epävarmuutta, turvattomuutta ja yksinäisyyttä sekä auttamassa heitä löytämään voimavaroja. Samalla autamme oppilaita rakentamaan siltoja kohti tulevaisuutta.

Tutkimuksetkin tukevat tätä: muiden auttaminen lisää auttajan onnellisuutta. Kun opettaja kokee voivansa aidosti auttaa, se vahvistaa hänen omaa merkityksellisyyden tunnettaan ja lisää jaksamista. Arjen pienet hetket – oppilaan silmien kirkastuminen, uuden taidon haltuunotto, rohkeus yrittää uudelleen – ovat niitä, joista opettajan oma merkityksellisyys rakentuu ja kantaa arjessa eteenpäin.

Pienet teot vahvistavat merkityksellisyyttä

Merkityksellisyyden lisääminen ei aina vaadi suuria muutoksia. Jo pienet teot kantavat pitkälle:

Kiitollisuus – pysähdy huomaamaan asiat, jotka ovat jo hyvin.
Pienet askeleet – etene tavoitteisiin vähitellen, rohkaise myös oppilasta samaan.
Dialogi – harjoita kuuntelemista ja arvostavaa keskustelua niin oppilaiden kuin kollegoiden kanssa.
Auttavaisuus – etsi tilanteita, joissa voit tukea muita, ja anna myös itsesi vastaanottaa tukea.

Kun nämä elementit yhdistyvät, koulun arjesta tulee paitsi oppimista tukevaa myös elinvoimaista ja hyvinvointia rakentavaa.

Merkityksellisyys on opettajan työn sydän. Se syntyy turvasta, luottamuksesta ja yhteistyöstä – ja kantaa pitkälle myös elämän muilla alueilla. Kun työssä on suunta ja tarkoitus, opettaja jaksaa paremmin ja voi luoda ympärilleen kulttuurin, jossa jokainen oppilas saa kasvaa arvostetuksi ja nähdyksi.

Kirjoittajasta

Asta Lindgren on erityisluokanopettaja, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja valmentaja. Hän on kehittänyt yhdessä Ella Henttulan kanssa AstElla omaa polkua® -mallin psyykkisesti oireilevien oppilaiden tueksi.

Malli pohjautuu arvoihin kohtaa, kuuntele ja kunnioita sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen työotteeseen, traumainformoituun näkökulmaan ja dialogisuuteen.